Äidille eväät



Tulin äidiksi lokakuussa, sateisena syyspäivänä. Ikinä ei ole omenan syöminen kestänyt niin kauan, kuin supistusten välissä nakertaessa. Ja sitten se pohjaton nälkä, kun lapsi lopulta oli sängyssään tuhisemassa ja ehti miettiä, että mitähän tämä kroppa on juuri tehnyt.


Kuopukseni oli Ravistamon alkutahdeissa tiiviisti mukana!

Toisen lapsen kohdalla raskaustestin tekeminen oli pelkkä muodollisuus; tiesin jyrkistä verensokerin vaihteluista tilanteen yhtä selvästi kuin viivoista tikussa. Muistin jo ensimmäisestä raskaudesta, että eväitä on varsinkin alkuvaiheessa kuljetettava joka paikkaan tai laskeva verensokeri aiheuttaa lähes horkanomaisen tilan. Raskauspahoinvointi on onneksi ollut hyvin lievää enkä mistään erikoisista mieliteoista tai inhokeistakaan ole kärsinyt.

Imetys tuo nälkään aivan uuden ulottuvuuden: energiaa kuluu sohvalla makoillessakin melkoisesti ja annoskoot kasvavat huomaamatta. Pienen ihmisen ruokailusta huolehtiessa saattaa oma syöminen toisaalta muuttua naposteluksi: tulee syötyä jotakin nopeaa ja valmista, kun ehtii. Asiaan kannattaisi kiinnittää huomioita; kunnon ateriat parantavat vointia ja auttavat jaksamaan, vaikka unet jäisivätkin vähälle.

Ateriarytmi alkaa äidillekin löytyä väkisinkin viimeistään, kun vauvaa opetetaan syömään muutakin kuin maitoa. Kahdeksan kuukauden iässä vauvan olisi hyvä syödä viitisen ateriaa kiinteää ruokaa päivässä ja äidin kannattaa tehdä samoin. Samalla vauva saa ruokaseuraa ja oppii nauttimaan yhteisistä ruokailuhetkistä. Sormiruokaileva vauva on siitä mukava, että äiti saa keskittyä omaan syömiseen rauhassa (jos malttaa antaa sotkujen olla siihen asti, että on saanut syötyä).


Helpoimmalla pääsee, kun miettii jo ruoan valmistusvaiheessa miten ruoka sopii vauvallekin. Kasvikset kannattaa pilkkoa pienelle nyrkille sopiviksi tikuiksi ja ottaa vauvan ruoka erilleen ennen suolan ja maitotuotteiden lisäämistä. Suolaa ei toki tarvitse lisätä kenenkään ateriaan, vanhemmatkin tottuvat syömään suolatonta ruokaa melko nopeasti. Meilläkin suolapurkki taitaa olla käytössä vain, kun vieraat sitä kaipaavat.

Vaikka ravitsemusasiat ja ruoanlaitto ovat aina olleet lähellä sydäntä, olen lasten myötä huomannut edistystä erityisesti kasvisvalikoiman monipuolisuudessa. Uusia vakituisia asukkaita jääkaapin vihanneslaatikossa ovat ainakin parsa- ja kukkakaali, kesäkurpitsa sekä palsternakka. Pienille lapsille salaatinlehdet harvoin maistuvat, joten olen huomannut lisänneeni kypsien lisäkekasvisten käyttöä ja kasviksia ruoan joukossa. Aiemmin kasvikset olivat yleensä salaattina lautasella. Myös pakastevihanneksia tulee käytettyä paljon, ne ovat vaan niin käteviä!

Kahvin kulutus on muuten myös lisääntynyt, en kyllä yhtään keksi mihin se voi liittyä.


Ihania (ruoka)hetkiä äitienpäivänä ja kaikkina muinakin päivinä!

/Kati

#äidinravitsemus #raskausajanravitsemus