Ravitsemusterapian sisällyttäminen Kela-korvauksen piiriin olisi vaikuttava keino hillitä terveydenhuollon kustannusten kasvua Suomessa. Ravitsemusterapeutit ovat laillistettuja terveydenhuollon ammattilaisia, joilla on maisteritasoinen tutkinto ravitsemustieteestä, mutta heidän osaamistaan ei hyödynnetä riittävästi perusterveydenhuollossa. Suuressa osassa hyvinvointialueita ei ole juurikaan perusterveydenhuollon ravitsemusterapeutteja, ja resurssit ovat kauttaaltaan riittämättömät.
Monet elintapasairaudet, kuten tyypin 2 diabetes, sydän- ja verisuonisairaudet, ja monet suolistosairaudet ovat sellaisia, joiden hoidon kustannuksia ravitsemusterapialla voidaan merkittävästi hillitä. Lisäksi noin 1,2 miljoonaa suomalaista aikuista on lihavia, mikä aiheuttaa 1,2 miljardin euron lisäkustannukset vuosittain. Vastaavasti ikääntyneiden vajaaravitsemus aiheuttaa vuosittain 600 miljoonan euron kustannukset. Ravitsemusterapialla olisi merkittävässä potentiaali näiden mm. näiden terveyshaasteiden ennaltaehkäisyssä ja hoidossa ja se säästäisi valtavasti terveydenhuollon resursseja.
Tutkimus osoittaa, että erityisesti ravitsemusterapeutin antama ravitsemusohjaus on vaikuttavaa esimerkiksi diabeteksen hoitotasapainon saavuttamisessa. Varhainen puuttuminen ja tehokas ravitsemusohjaus voivat vähentää lääkkeiden tarvetta, parantaa sairauksien hallintaa ja vähentää liitännäissairauksien riskiä. Tästä huolimatta ravitsemusterapia on liian usein viimeinen vaihtoehto, jota tarjotaan potilaille vasta, kun mikään muu ei auta, jolloin myös vaikuttavuus jää pienemmäksi.
Nykyään ravitsemusterapeutin vastaanotolle pääsee lähinnä erikoissairaanhoidossa tai työterveyshuollon kautta, jos työnantaja on erityisen valveutunut sisällyttämään ravitsemusterapian sopimukseen. Julkisessa terveydenhuollossa lähetekriteerit ovat tiukat, ja hoitoon pääsyä voi joutua odottamaan jopa vuoden.
Uudet lihavuuslääkkeet, kuten GLP-1-analogit, ovat saapuneet Suomen markkinoille ja myös niiden Kela-korvattavuudesta keskustellaan. Lääkkeiden hyödyt jäävät kuitenkin rajalliseksi ilman rinnalla tarjottavaa elintapaohjausta. Pitkäaikaiset tulokset saavutetaan vain, jos lääkitystä tukee pysyvä, ammattilaisen ohjauksessa tapahtuva elämäntapamuutos.
Tämänhetkinen hallitus on korostanut sosiaali- ja terveyspalvelujen siirtämistä ennaltaehkäisevämpään suuntaan. Kela-korvauksen laajentaminen ravitsemusterapian piiriin tukisi juuri tätä tavoitetta. Se tarjoaisi mahdollisuuden puuttua ongelmiin varhaisessa vaiheessa, ja merkittävät terveys- ja kustannushyödyt voitaisiin saavuttaa jo muutamalla ravitsemusterapeutin vastaanottokäynnillä.
Ravitsemusterapian laajamittainen hyödyntäminen ennaltaehkäisevänä ja varhaisena hoitomuotona on paitsi kustannustehokasta, myös vaikuttavaa. Kela-korvauksen laajentaminen ravitsemusterapiaan olisi pieni investointi suomalaisten terveyteen ja hyvinvointiin, mutta tehokas keino hillitä jatkuvasti kasvavia sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia.
Comments