Elintarvikkeiden ravitsemus- ja terveysväitteet – mitä niistä on hyvä tietää?

Elintarvikepakkauksissa ja mainonnassa näkee usein tuotteen ravitsemukselliseen ominaisuuteen tai terveyteen liittyviä väitteitä. Väitteet voivat lisätä tuotteen houkuttelevuutta, mutta merkintöjä ohjaavat tarkat säätelykriteeristöt. Säätely on välttämätöntä, jotta kuluttajia ei johdeta harhaan ja luottamus elintarvikkeiden turvallisuuteen säilyy. Parhaimmillaan ravitsemus- tai terveysväite voi ohjata kuluttajaa kohti terveellisempiä valintoja.



Elintarvikkeiden pakkausmerkintöjä ohjaavat liuta erilaisia säännöksiä ja ohjeistuksia, joista säädetään Euroopan unionin elintarviketietoasetuksissa ja lainsäädännössä. Lakisääteisiä merkintöjä ovat muun muassa ainesosaluettelo, vähimmäissäilyvyysaika ja tuotteen säilytysohje. Merkinnöillä pyritään suojaamaan kuluttajaa terveysvaaroilta ja taloudellisilta tappioilta. Merkintöjen avulla kuluttaja voi tehdä paremmin tietoisia valintoja ja ostaa itselleen parhaiten soveltuvia tuotteita. Merkinnät eivät saa myöskään johtaa kuluttajaa harhaan.


Pakollisten merkintöjen lisäksi elintarvikealan toimijat pyrkivät panostamaan pakkausten ulkoasuun ja tekemään niistä houkuttelevan näköisiä. Jokainen meistä on nähnyt pakkauksia tai elintarvikemainoksia, joiden kuvat tai tekstit tuottavat meille mielikuvia esimerkiksi tuotteen terveellisyydestä tai sen tuomasta hyvästä olosta. Pakollisten merkintöjen lisäksi elintarvikepakkauksiin voidaankin lisätä myös muita, esimerkiksi tuotteen alkuperään tai tuotantotapaan viittaavia merkintöjä. Tällaisia merkkejä ovat muun muassa Hyvää Suomesta ja Reilu kauppa -merkinnät. Tänä päivänä kuluttajat ovat hyvin tietoisia ja arvovalinnat ohjaavat paljon myös ruokavalintoja. Monelle omasta terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtiminen on erittäin tärkeää, missä ruokavalinnoilla on iso merkitys. Elintarvikepakkauksissa näkeekin usein ravitsemus- ja terveysväitteitä.





Ravitsemus- ja terveysväitteet ovat tarkoin säädeltyjä


Ravitsemus- ja terveysväitteet ovat vapaaehtoisia merkintöjä, joilla voidaan tuoda esille elintarvikkeen ravitsemuksellisia tai terveyteen vaikuttavia erityisominaisuuksia. Pakkausmerkintöjen tapaan myös ravitsemus- ja terveysväitteet ovat tarkkaan säädeltyjä. Ravitsemusväitteiden säätelystä vastaa Euroopan komissio, terveysväitteiden taustalla olevat tieteelliset perustelut arvioi puolestaan Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA. Ravitsemus- ja terveysväitteet eivät saa johtaa kuluttajaa harhaan eikä niitä saa käyttää kuluttajien pelotteluun. Näin ollen väitteiden sanamuodot ovat tarkkaan säädeltyjä. Ravitsemus- ja terveysväitteitä koskevat säädökset ulottuvat pakkausmerkintöjen lisäksi mainontaan ja tuotteiden esillepanoon.


Ravitsemusväite kertoo, että tuotteella on erityisiä hyödyllisiä ravitsemuksellisia ominaisuuksia. Ravitsemusväite voi liittyä muun muassa tuotteen sisältämään energiaan tai ravintoaineeseen. Esimerkkejä ravitsemusväitteistä ovat ”runsaskuituinen”, ”rasvaton” tai ”sisältää kalsiumia”. Euroopan komissio säätää tarkoin raja-arvot ravintoaineille ja energialle, jolloin ravitsemusväitettä saa käyttää. Esimerkiksi ”vähennetty energiaa”, ”light” ja ”kevyt” -väitteen omaavien tuotteiden tulee sisältää vähintään 30 prosenttia vähemmän energiaa vastaavaan toiseen tuotteeseen verrattuna. Näiden lisäksi ”vähäenerginen” ja ”energiaton” -väitteille on asetettu omat raja-arvonsa. Suomessa kenties tunnetuin ravitsemusväitteitä kuvaava oma merkistönsä on Sydänmerkki. Sydänmerkki voidaan myöntää elintarvikkeelle, jota tuoteryhmänä Suomessa käytetään paljon ja joka kuuluu osaksi suositeltavaa ruokavaliota.





Terveysväite puolestaan kuvaa, että elintarvikkeen käytön ja terveyden välillä on yhteys. Terveysväitteet voivat olla toiminnallisia, sairauden riskitekijöiden vähentämiseen liittyviä tai lapsen kasvuun ja kehitykseen viittaavia väitteitä. Terveysväitteiden tulee perustua tutkittuun tietoon, jotka EFSA arvioi ja joko hyväksyy tai hylkää. Vain hyväksyttyjä väitteitä saa käyttää pakkausmerkinnöissä ja markkinoinnissa. Toiminnalliset väitteet liittyvät nimenomaan elimistön normaaliin toimintaan, kuten vastustuskykyyn, kasvuun tai painonhallintaan. Esimerkki toiminnallisesta terveysväitteestä on ” Sinkki edistää immuunijärjestelmän normaalia toimintaa”. Lasten kasvuun ja kehitykseen liittyy omat väitteensä, joiden todenperäisyys on todettu nimenomaan lapsiin kohdistuneissa tutkimuksissa.


Terveysväite eroaa lääkkeellisestä väitteestä


Sairauden riskitekijöiden vähentämiseen liittyvät terveysväitteet liittyvät nimensä mukaisesti elintarvikkeen sisältämän ravintoaineen sairauden riskiä vähentävään vaikutukseen. Tällaiset väitteet ovat tyypillisesti kaksiosaisia, jolloin ensiksi mainitaan riskitekijä, jota elintarvikkeen sisältämä aine vähentää. Tämän jälkeen mainitaan sairaus, jonka riskiä vähennetään. Esimerkki tällaisesta terveysväitteestä on ”Kasvisterolien ja kasvistanoliesterien on osoitettu alentavan veren kolesterolia. Korkea kolesteroli on sepelvaltimotaudin kehittymisen riskitekijä.” Sairauden riskitekijöiden vähentämiseen liittyvät väitteet ovat siis sallittuja, mutta elintarviketta ei saa markkinoida sairauksien ennaltaehkäisyyn, hoitoon tai parantamiseen liittyvillä ominaisuuksilla. Tällaiset terveysväitteet (esimerkiksi ”Ehkäisee flunssaoireita”) tulkitaan lääkkeellisiksi väittämiksi, jotka ovat elintarvikkeiden osalta kiellettyjä. Lisäravinteet, kuten vitamiini- ja maitohappobakteerivalmisteet, luetaan kuuluviksi elintarvikkeiksi, joten niitä koskevat samat terveysväittämäsäädökset kuin elintarvikkeita ylipäätään.


Varsinaisen terveysväitteen lisäksi elintarvikepakkauksessa tai mainoksessa on ilmoitettava, millaisella annostuksella terveydelle edullinen vaikutus voidaan saavuttaa, maininta tasapainoisen ja monipuolisen ruokavalion tärkeydestä sekä varoitus, jos tuotteen liiallisesta nauttimisesta aiheutuu terveydelle haittaa. Lisäksi pakkaukseen tulee sisällyttää huomautus henkilöille, joiden olisi vältettävä tuotteen nauttimista.





Väitteillä kohti parempaa kansanterveyttä?


Ravitsemus- ja terveysväitteiden merkitseminen on siis tarkoin säädeltyä. Väitteiden valvonta kuuluu elintarvikelain mukaiseen kunnalliseen elintarvikevalvontaan. Valtakunnallisella tasolla väitteiden valvonnan ohjauksesta vastaa Ruokavirasto. Ajoittain valvovat viranomaiset joutuvat puuttumaan virheelliseen markkinointiin tai harhaanjohtaviin pakkausmerkintöihin. Näin ollen elintarvike- ja ravitsemusalan toimijoiden on tärkeää olla perillä ravitsemus- ja terveysväitteiden edellytyksistä ja vaatimuksista, jotta vältytään epäselvyyksiltä ja ylimääräisiltä selvitystöiltä. Silloin kun toimitaan lainsäädännön ja asetusten puitteissa, voi ravitsemus- tai terveysväite lisätä tuotteen houkuttelevuutta ja parhaimmillaan sillä voi olla kansanterveydellistäkin merkitystä.


(Juttu on julkaistu alunperin AmmattikeittiöOsaaja -lehden nrossa 2/21)