Karkaako syöminen illalla käsistä?

Päivitetty: 5o touko 2019



Rohkenen väittää, että kun kootaan listaa niistä kysymyksistä, joita ravitsemuksen parissa työskenteleville on lähimenneisyydessä esitetty, mahtuu iltasyöminen kirkkaasti topvitoseen. Iltasyömisellä tarkoitetaan käytännössä ruokailua, joka tapahtuu arki-iltana, kotona ja työpäivän uuvuttamana. Hyvän syömisen periaatteista ei jakseta pitää kiinni, kun väsyttää, pännii, kaamos painaa päälle ja alkukantaiset eloonjäämisvietit puskevat esiin. Makeat mieliteot kolkuttelevat, tuhti eväs maistuu, eikä mahalla ole rajoja. Iltasyömisen käsite onkin läheistä sukua tunnesyömiselle - ja kaikkien meidän huojennukseksi, se on hyvin inhimillistä.

Biologinen perusta

Runsasta iltasyömistä esiintyy eniten henkilöillä, jotka pihtailevat päivän ruokailuistaan ja mahdollisesti non-stop-laihduttavat. Aamulla hörpätään kahvi, lounasaikaan närpitään salaattia tai syödään puolikas rahkapurkki ananaksella ja iltapäivällä on niin tolkuton kiire, ettei välipalalle ole aikaa. Kun töiden jälkeen kiidetään kotiin – ja poiketaan ostamassa matkalla kaupan houkutukset – alkaa iltasyöjän taistelu. Kehon viestien laiminlyönti päivällä kostautuu, ja aivot alkavat huutaa kaikkea runsaasti energiaa, rasvaa, sokeria ja suolaa sisältävää. Tämä on geeneihin koodattu viesti ajalta, jolloin ruokaa ei ollut alati saatavilla ja elimistö joutui varastoimaan energiaa seuraavaa nälänhätää varten.

Ongelma ei ole illassa eikä itsekurin puutteessa

On hyvin tyypillistä, että iltasyöjä soimaa itseään kontrollin puutteesta ja sortumisistaan kaapinperukoiden vierasvaroihin. Moni yrittää ratkaista iltasyömistään kiristämällä syömisotetta entisestään, mikä johtaa takuuvarmasti syömisenhallinnan menetykseen ja pettymykseen. Iltasyöjä huokaisee, kun kuulee illan syömishaasteiden olevan perua liian vähäisestä syömisestä skarpissa olotilassa ja kovasta kontrollista aamulla ja päivällä, jolloin elimistö myös hyödyntäisi syödyn energian tehokkaammin.

Iltasyöjän ensiavuksi

  1. Opetellaan syömään monipuolinen ja riittävä aamiainen – tämäkin maistuu, kun iltaan painottuva ateriointi tasaantuu ja jaksaa taas liikkua töiden jälkeen.

  2. Ei luisteta lounaasta – syödään täysipainoinen lounas joko lounasravintolassa tai eväsruoista koostaen. On työnantajan velvollisuus huolehtia, että tähän on mahdollisuus!

  3. Katkaistaan pitkä ja työntäyteinen iltapäivä pienellä - tai päivän tarpeita vastaavalla – suupalalla. Kahvin kaveriksi siis jotain – hedelmä, kourallinen pähkinöitä, jogurtti, smoothie, leipä, puuroannos… Kaisa on oiva esimerkki ihmisestä, joka suitsait sukkelaan syö työn lomassa välipalan ja välttää näin kiljuvan nälän kotiin tultaessa. Iltapäivän ”ennaltaehkäisyhedelmä” on yksi tekijä siihen, että jaksaa illan ratoksi vaikka hakata halkoja tai ahertaa pihatöiden parissa.

  4. Rakennetaan iltaan ruokarytmi ja innostavaa aktiviteettia – päivällinen ja iltapala, tai toisinpäin, kuten minä konsanaan. Kun on syönyt päivällä riittävästi, jaksaa urheilla ja harrastaa pian työpäivän jatkeeksi, eikä tarvitse erikseen kerätä voimia uuteen nousuun. Iltaseitsemän ja -yhdeksän välillä nautittu päivällinen – tai illallinen – on suorastaan ihana päätös vilkkaalle päivälle ja takaa makoisat unet ainakin kaltaiselleni illantorkulle.

  5. Ollaan sopivan sallivia niin suupaloja kuin itseämme kohtaan. Pienet poikkeukset tai löhöilyillat suorastaan voimaannuttavat. Arkea jaksaa aivan uudella innolla, kun välillä heitetään humpaksi -syödään herkkujäätelöä suosikkisarjan lomassa ja koomaillaan villasukissa kokonainen ilta. Kyllä taas jaksaa!

Arjen ratkaisut – ennakoi, ennakoi ja ennakoi

Katin taloudessa viikonlopun ruokajäämät saavat uuden elämän arkena. Tähteistä ja pussinpohjista valmistuu vaikkapa herkullinen pitsapannari. Myös Marjaana luottaa ruokajäämien uudelleenjalostukseen. Iltaruokaongelmat ratkeavat, kun kuskaa hävikkikouluruokaa kotiin ja tuunaa sen ilta-aterialle uuteen uskoon. Marjaanan bravuureita ovat myös wokit kunnon kasviskimaralla. Taikasana on viikon varalle keitetty suurerä ohraa sekä tuoreet kasvikset – unohtamatta inkivääriä.

Jotta iltasyöminen ei menisi pelkäksi laiduntamiseksi, on hyvä luoda arkeen joustavaa rutiinia. Linda on oivaltanut, että kun valmistaa kerralla suuremman erän päivällisruokaa, ei tarvitse jokaista arki-iltaa kuluttaa hellan äärellä. Uunissa valmistuvat kiusaukset ovat ennakointiruokaa parhaimmillaan – helppoa ja paljon! Katri puolestaan keittää suuren kattilallisen keittoa, jota sitten pakastaa kerta-annoksina arjen iltaruokakriisien varalle. Katrin suosikkeja ovat punajuuri-vuohenjuustokeitto ja kolmen komponentin broilerikeitto – broilerisuikaleet, pakastekasvikset ja nokare paprika-koskenlaskijaa vain pataan porisemaan.

Iltaruokailuun liittyvät haasteet vältetään paljolti kunnon ruoan, riittävän syömisen ja käytännöllisen arkijärjen avulla. Iltanapostelu tai pohjaton päivällismaha ei johdu illasta tai itsekurin puutteesta – se on perua aamun ja päivän valinnoista. Hyvän iltaelämän saloihin kuuluu ruoan lisäksi toki paljon muutakin – tärkeitä ihmisiä, aktiviteettia ja palautumista sopivassa suhteessa sekä laadukkaiden unien vaalimista. Jos joku elementeistä kiikastaa, näkyy se kovin usein myös lautastasolla ja terveysmittareissa.

Balanssia elämään ja kodikasta tunnelmaa kaamosiltoihin!

-Anni

P.s. Mikäli kaipaat tukea syömisenhallintaan ja ruokavalintoihin liittyvissä asioissa, autamme ilolla!

https://www.ravistamo.fi/ravistamo