Ravitsemus muistisairauden hoidossa

Ravitsemustilalla ja ruokavaliolla sekä muistisairauksilla on kaksisuuntainen yhteys. Huono ruokavalio elämänkaaren aikana altistaa muistisairauksien kehittymiselle. Mm. sydän- ja verisuonisairaudet lisääntyvät epäterveellisen ruokavalion myötä ja ne puolestaan myötävaikuttavat muistisairauksien syntyyn. Toisaalta puhjennut muistisairaus usein heikentää ravinnonsaantia ja ravitsemustilaa. Laihtuminen ja ravitsemustilan heikkeneminen voivat olla myös ensimmäisiä merkkejä alkavasta muistisairaudesta.



Yleisin muistisairaus on Alzheimerin tauti, jota sairastaa n. 60-70 % muistisairaista. Toiseksi yleisin on verisuoniperäinen muistisairaus (15-20 %), joka liittyy aivoverenkiertohäiriöihin. Muistisairauksiin liittyy usein hahmottamisvaikeuksia ja motoriikan heikkenemistä. Ruokailuvälineitä ei enää tunnisteta tai tiedetä mitä niillä kuuluu tehdä tai ne eivät pysy käsissä. Ruokailu voi unohtua tai vastaavasti unohdetaan että juuri tuli syötyä ja ruokaa syödäänkin jatkuvasti. Vajaaravitsemuksen riski on muistisairailla suuri ja heidän painoaan tulee seurata usein, vähintään kerran kuukaudessa ja useamminkin jos paino meinaa laskea tahattomasti.


Huono ravitsemustila, liian vähäinen tai yksipuolinen syöminen ja juominen pahentavat myös muistisairauden oireita. Huolellinen ravitsemushoito voi jopa parantaa sairastuneen kognitiota ja muistia tai vähintään hidastaa sairauden etenemistä.


Muistisairaan ruokavalion perusperiaatteet ovat samat kuin kaikilla muillakin. Varsinkin sairauden alkuvaiheessa kasvisten, marjojen ja hedelmien käyttö sekä pehmeä rasvan laatu edistävät muistisairaan terveyttä. Myös riittävä proteiininsaanti on erittäin tärkeää. Konstit ovat monet, jotta säännöllisistä ruoka-ajoista ja juomisesta saadaan pidettyä kiinni. Esimerkiksi erilaiset kännykkämuistutukset tai kuvalliset ohjeet jääkaapin ovessa voivat olla tarpeen. Myös ruokapalvelut kannattaa ottaa riittävän aikaisin käyttöön, jotta ravinnonsaanti ei vaarannu, kun ruoanlaittotaidot heikkenevät tai hellan käyttö muuttuu vaaralliseksi.


Sairauden myöhemmässä vaiheessa keskitytään riittävän ravinnonsaannin turvaamiseen monin keinoin. Ruokahalun heikkeneminen ja laihtuminen ovat hyvin tyypillisiä, joten runsasenerginen ja -proteiininen ruoka, erilaiset täydennysravintovalmisteet, ylimääräiset välipalat ja mieliruokiin painottuva ”ruokalista” ovat eduksi. On hyvä muistaa, että syömisen haasteet voivat johtua muustakin kuin muistisairaudesta. Huono suun kunto, ummetus tai ripuli, kivut tai vaikkapa lääkityksistä johtuva suun kuivuminen voivat vähentää ja hankaloittaa syömistä. Muistisairas ei välttämättä osaa ilmaista ongelmia, joten hoitajan on oltava valppaana.



Ruokailuolosuhteilla on muistisairaille normaalia suurempi merkitys. Miellyttävä, kodinomainen ja rauhallinen ruokailuympäristö auttaa orientoitumaan ruokailuun. Helposti hahmotettavat astiat, kattaus ja käyttäjälleen sopivat ruokailuvälineet edistävät omatoimista syömistä. Tarvittaessa myös syöminen sormin tulee mahdollistaa. Muistisairaalle ruokaseura on hyvä apu ruokailun tukemiseen – toisesta voi ottaa mallia ruoan suuhun viemiseen. Tuoksut herättävät lämpimiä muistoja ja vaikkapa paistetun pullan tuoksu auttaa hahmottamaan, että kyseessä on ruokailutilanne. Lääkkeiden jako tai ylimääräinen touhuaminen ei kuulu ruokahetkeen.