Ravitsemushoitoon kannattaa panostaa – eikä se vaadi ihmetekoja (Vahvistava 1/4)


Vahvistava-valmennuksemme kehittämisen taustalla vaikuttavat sekä inhimilliset tekijät että kylmät talousfaktat. Kaikissa asioissa nämä eivät välttämättä kulje käsi kädessä, mutta vanhusten vajaaravitsemuksen tunnistamisessa ja hoidossa onneksi kulkevat.


Vajaaravitsemustilassa olevan vanhuksen hoito maksaa keskimäärin n. 1300 €/vuosi enemmän kuin hyvässä ravitsemustilassa olevan. Kustannukset muodostuvat pääasiassa heikentyneestä vastustuskyvystä ja siten pidemmistä toipumisajoista esimerkiksi sairauksien, leikkauksien ja tapaturmien jälkeen. Lisäksi vajaaravitun hoitaminen vaatii enemmän hoitajien työtä kuin hyvin ravittujen ikääntyneiden. Vajaaravitsemus on yllättävän yleistä, sillä jopa kolmasosa yli 75-vuotiaista on vajaaravittu tai sen riskissä. Siksi jokaisen kuntapäättäjän ja rahakirstun vartijan tulisi pohtia kaksi kertaa, kannattaako ruokapalveluista todella säästää.

Vanhuksen näkökulmasta vajaaravitsemustila aiheuttaa lihaskatoa sekä toimintakyvyn heikkenemistä ja siten omatoimisuuden vähenemistä päivittäisissä askareissa. Toipuminen vaikkapa syysflunssasta hidastuu, kaatumisen todennäköisuus lisääntyy ja mieliala laskee. Lisäksi alkava muistisairaus voi pahentua ja lääkeaineiden teho muuttua niin, että lääkkeiden sivuvaikutukset korostuvat.

Ikääntyminen itsessään voi edistää vajaaravitsemuksen syntyä, sillä makumieltymykset muuttuvat makeita tuotteita suosiviksi eikä proteiinipitoista ruokaa välttämättä tule syötyä riittävästi. Ruokahalu voi heikentyä myös, jos ulos ei pääse tai liikunta on muuten hyvin vähäistä. Puolison kuolema, muut stressitilanteet, huono suun kunto, muistisairaus ja monet muut tekijät saattavat myös merkittävästi heikentää ravitsemustilaa. Hoivapalvelujen piirissä olevien vanhusten ravitsemustilan seurannasta hoitajat ovat vastuussa. Omaisten rooli korostuu, kun vanhuksen kunto alkaa huonontua, mutta säännölliselle hoivalle ei vielä ole tarvetta.


Vahvistava-valmennus edistää ravitsemushoidon kulttuuria hoivapalveluissa

Hoivapalveluihin tutustuessamme on ollut ihanaa huomata, miten kaikesta vanhustenhoitoon liittyvästä negatiivisesta julkisuudesta huolimatta arjen hoivatyötä tehdään sydämellä ja aidosti asiakkaista välittäen. Samalla on käynyt ilmi, että ravitsemushoidon merkitys ymmärretään jollakin tasolla, mutta arjessa siihen panostaminen jää usein kiireisempänä pidettyjen asioiden jalkoihin. Vahvistava-valmennus onkin otettu ilolla vastaan, sillä ”viimeinkin on aikaa pysähtyä ravitsemuksen äärelle”. Johtavana ajatuksena valmennuksen rakenteen suunnittelussa on ollut ravitsemushoitokäytäntöjen kehittäminen, ei pelkkä tiedon jakaminen. Tämä vaatii myös tiivistä yhteistyötä ruokapalvelun työntekijöiden ja hoitajien välillä.

Tiivistän tähänastisten valmennusten myötä hahmottuneet keskeisimmät asiat hyvän ravitsemushoidon toteuttamisessa, jotka minusta kuuluvat hoitajille ja asiat, jotka kuuluvat ruokapalveluille.

Hoitajien tehtävät:

  • Asiakkaiden ravitsemustilan arviointi (punnitukset, MNA-testi, ruoankäytön seuranta) ja sen pohjalta ravitsemushoitosuunnitelman tekeminen

  • Asiakkaan energian- ja proteiinintarpeen määrittäminen ja oikean annoskoon tilaaminen tai annostelu

  • Asiakkaalle sopivan ruokavalion määrittäminen: tarvitaanko rakennemuunnettua ja/tai tehostettua ruokaa, onko allergioita tai ruokainhokkeja? Mitkä ovat lempiruokia?

  • Tietyistä täydennyksistä huolehtiminen, jos tarvetta ravitsemustilan arvioinnissa ilmenee niiden tarve. Esim.

  • Leikkeleiden, juuston tai kananmunan extra-annos voileivillä

  • Ylimääräisen kermavaahdon/vaniljakastikkeen käyttäminen jälkiruoissa

  • Reilusti margariinia tai voita puuron joukkoon

  • Raejuustoa kevyiden keittojen täydentämiseksi

  • Ylimääräisten välipaljoen tarjoaminen

  • Täydennysravintovalmisteiden tarjoaminen jälkiruoaksi tai välipaloina

  • Aterian tarjoileminen houkuttelevasti:

  • Kerrotaan mitä on ruokana, erityisesti jos ruoasta ei sitä päällepäin näe tai asiakas on huononäköinen

  • Annetaan asiakkaan mahdollisuuksien mukaan itse valita ruokajuoma ja leipä

  • Kannustetaan omatoimisuuteen: leivän voitelu ja maidon kaataminen lasiin onnistuvat monelta. Tai onnistuisiko jopa ruoan ottaminen lautaselle itse?

  • Hoivakodeissa pyritään järjestelemään pöytäseurueet niin, että samaan tahtiin syövät tai esimerkiksi puhuvat ja puhumattomat ovat omissa pöydissään

  • Taataan ruokarauha: ei lääkkeenjakelua tai muuta ylimääräistä toimintaa ruoka-aikaan. Televisio myös kiinni.

  • Tuoksujen luominen tilaan: esimerkiksi raakapakasteiden paistaminen osaston uunissa iltapäiväkahvia varten

  • Vastuu asiakkaan suun puhdistuksesta ja sen kunnon seurannasta

Ruokapalveluiden tehtävät:

  • Erilaisista ruokavalio- ja rakennemuunnosvaihtoehdoista viestiminen hoitajille

  • Joskus esimerkiksi tilataan sosemainen ruoka asiakkaille, joille pehmeä rakenne olisi paras, koska ei tiedetä pehmeän vaihtoehdon olemassaolosta

  • Päivän ruokalistasta viestiminen, erityisen tärkeää sosemaisten ja nestemäisten aterioiden kohdalla

  • Erityisruokavalioiden huolellinen valmistaminen, jotta asiakas saa itselleen sopivaa ruokaa

  • Energia- ja proteiinitäydennettyjen ruokien valmistaminen niin, että ne todella vastaavat tarvetta

  • Ruoan ulkonäöstä huolehtiminen

  • Jos ruoka annostellaan jo ruokapalveluissa, on annoskokojen säilyttävä tasaisina ja tilausta vastaavina

  • Kotipalveluruoat olisi hyvä annostella rasioihin, joissa aterian osat ovat omissa lokeroissaan eivätkä sekoitu kuljetuksen aikana

  • Ruokalistan monipuolisuudesta ja vaihtelevuudesta huolehtiminen. Vellit ja keitetyt porkkanat eivät vuodesta toiseen innosta vanhuksiakaan.

  • Ruokien tulee olla rakenteeltaan helposti syötäviä (ei sitkeää kokolihaa tai karkeaa porkkanaraastetta)

Molempien vastuulla:

  • Yhteisten palavereiden järjestäminen. Niissä on aikaa rauhassa keskustella osaston ja sen asiakkaiden haasteista ja muuttuneista tarpeista. Yhdessä ratkaisut löytyvät helpommin kuin yksin pähkäillen. Esimerkiksi väli- ja iltapalojen tilauslistoja on syytä päivittää säännöllisesti.

Vahvistava-valmennuksissa olemme onnistuneet hyvin selkiyttämään molempien osapuolien rooleja asiakkaan hyväksi. Kaikki osatekijät raaka-aineista ruoan tarjoiluun ja ruokailuympäristöön vaikuttavat siihen, miten ruoka asiakkaalle lopulta maistuu. Suurin osa onnistumisen osatekijöistä on myös onneksi sellaisia, etteivät ne vaadi juurikaan lisäresursseja toteutuakseen. Kyse on lähinnä arjen rutiineista ja käytänteistä, jotka toimintaa ohjaavat. Hyvin toimivan tiedonkulun ja yhteen hiileen puhaltamisen tulisi olla kaikkien osapuolten tavoite.


Tämä teksti aloittaa Vahvistava-blogisarjan, johon kirjoitan tekstejä pitkin syksyä. Luvassa asiaa vanhusten ravitsemuksen tukemisesta sekä hoivapalveluihin että omaisille.

#vahvistava #hoivapalvelut #ruokapalvelut #ikääntyneidenravitsemus