• Kati Laine

MUONAhealth ravitsemushoidon tukena - pro gradu digityökaluista ravitsemushoidossa

Tämä teksti on Salla Kivistön kypsyysnäyte hänen Pro gradu -tutkimuksestaan, jossa tutkittiin laadullisin menetelmin ravitsemushoidon tilannetta muutamissa tehostetun palvelusasumisen yksiköissä ja Ravistamon MUONAhealth-digityökalun potentiaalia sen laadun parantamisessa.


Suomen väestö ikääntyy vauhdilla. 75 vuotta täyttäneiden määrän arvioidaan kaksinkertaistuvan vuoteen 2040 mennessä, mikä tarkoittaa kasvua nykyisestä noin puolesta miljoonasta miljoonaan. Suurin osa tuosta ikäryhmästä on hyväkuntoisia ja tulee toimeen omillaan, mutta mitä kauemmin eletään, sitä suurempaa on hoivan ja hoidon tarve elämän viimeisinä vuosina ja kuukausina. Tämä asettaa uudenlaisia haasteita koko hoitojärjestelmälle.



Suomessa suurin osa ikääntyneiden kodin ulkopuolisesta hoivasta on tehostettua palveluasumista. Vuoden 2019 lopussa 8 % yli 75-vuotiaista oli ympärivuorokautisessa hoidossa, valtaosa heistä juuri tehostetun palveluasumisen piirissä.


Viime vuosina mediassa on uutisoitu laajasti ikääntyneiden hoidon haasteista. Hoitajapula on todellisuutta ja ikääntyneiden määrän kasvaessa myös hoidettavien määrä kasvaa tulevina vuosina. Suunnitelmat hoitajamitoituksen nostamisesta seitsemään hoitajaan kymmentä ikäihmistä kohti hankaloittavat tilannetta entisetään. Siksi olisikin erittäin tärkeää havaita ikääntyvien ja ikääntyneiden toimintakyvyn ja terveyden haasteet mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Yksi keskeinen niihin vaikuttava tekijä on ravitsemus.

Ravitsemustilalla on suuri merkitys ikääntyneiden toimintakyvyn ja terveyden ylläpitämisessä. Hyvä ravitsemustila auttaa ehkäisemään tai siirtämään sairauksien puhkeamista sekä edistää niistä toipumista. Hyvä ravitsemustila myös auttaa ikääntyneitä asumaan pidempän kotona ja parantaa elämänlaatua ja vireystilaa. Ikääntymisen myötä ruokailuun ja ravitsemukseen liittyvät haasteet kuitenkin lisääntyvät. Ruokahalu voi heikentyä esimerkiksi sairauden tai lääkityksen vuoksi ja hampaiden tai suun ongelmat voivat vaikeuttaa ruokailun sujumista. Pienistä ruokamääristä voi olla vaikeaa saada riittävästi energiaa, proteiineja ja muita ravintoaineita, jolloin vajaaravitsemuksen riski kasvaa.


Ikääntyneiden vajaaravitsemus onkin yleistä. Eniten sitä esiintyy pitkäaikaishoidossa, sairaalassa ja palvelutaloissa olevilla yli 70-vuotiailla. Heistä on tutkimusten mukaan vajaaravittuja lähes neljäsosa ja vajaaravitsemusriskissä noin puolet. Sen lisäksi että vajaaravitsemus heikentää elämänlaatua, lisää sairastavuutta ja kuolleisuutta, se aiheuttaa myös suuria kustannuksia yhteiskunnalle – Suomessa vajaaravitsemuksen on arvioitu aiheuttavan kaiken kaikkiaan vuodessa yli 600 miljoonan euron kustannukset esimerkiksi pitkittyneen sairaalahoidon takia. Näistä syistä ikääntyvän väestön ravitsemustilan ylläpitämiseen tulisi kiinnittää ennakoivasti huomiota ja pyrkiä tunnistamaan vajaaravitsemusriskissä olevat mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tarvitaan yhteisiä toimintatapoja vajaaravitsemuksen seulontaan, tehostetun ravitsemushoidon toteuttamiseen sekä hoidon kirjaamiseen ja seurantaan.



MUONAhealthin käyttö voi parantaa ravitsemushoidon laatua


Pro gradu –tutkielmani aiheena oli Digitaalinen ohjelmisto ikääntyneiden ravitsemushoidon tukena tehostetussa palveluasumisessa. Tutkielmassani kartoitin kolmen tehostetun palveluasumisen yksikön hoivahenkilöstön ja esihenkilöiden näkemyksiä ravitsemushoidosta ja tietojärjestelmistä hoivatyössä sekä heidän kokemuksiaan MUONA-ohjelmistosta ravitsemushoidon tukemisessa. MUONA on Ravistamo Oy:n kehittämä ohjelmisto, jonka pilottikokeilu suoritettiin näissä kolmessa tutkimuksessani mukana olleessa asumisyksikössä. Muonan kehitystyön taustalla oli havainto siitä, että ikääntyneiden asumispalveluissa työskentelevien hoitajien tietotaso ravitsemushoidosta vaihtelee eikä yhtenäistä mallia ravitsemushoidon toteuttamiseen ole ollut. Ohjelmiston tarkoitus on ohjata hoitajien ravitsemushoitotyötä sekä tehdä vajaaravitsemusongelmaa näkyväksi.


Tutkimuksessani käytin sekä määrällisiä että laadullisia tutkimusmenetelmiä. Määrällisen tutkimusaineiston muodostivat tehostetun palveluasumisen asumisyksiköiden hoivahenkilöstölle suoritetut verkkokyselyt. Kysely oli kaksiosainen, alkukyselyssä selvitettiin hoivahenkilöstön näkemyksiä ravitsemushoidosta ja tietojärjestelmistä hoivatyössä 27 väittämän avulla, ja siihen vastasi 37 henkilöä. Loppukyselyssä puolestaan kartoitettiin 20 väittämän avulla kokemuksia MUONA-ohjelmistosta 8 viikon pilotointijakson jälkeen ja siihen saatiin 9 vastausta. Hoitajat vastasivat kyselyyn valitsemalla parhaiten omaa näkemystään vastaavan vaihtoehdon viisiluokkaisella Likertin asteikolla. Tulokset analysoitiin SPSS-ohjelmalla ja kuvattiin frekvensseillä, suhteellisilla frekvensseillä ja väittämäkohtaisilla keskiarvoilla.


Laadullinen tutkimusaineisto puolestaan kerättiin haastattelemalla kolmen asumisyksikön esihenkilöitä. Puolistrukturoidut teemahaastettelut analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.

Lähes kaikki kyselyyn vastanneet hoitajat pitivät ravitsemushoitoa tärkeänä osana asukkaiden hoitoa. Noin kaksi kolmasosaa hoitajista myös koki, että heidän asumisyksiköissään toteutettu ravitsemushoito on laadukasta, asukkaille tuleva ruoka vastaa heidän tarpeitaan ja erityisruokavaliot toteutuvat tilausten mukaisesti. Asumisyksiköiden esihenkilöiden näkemykset poikkesivat kuitenkin tästä, sillä heidän mukaansa ruoka ei aina ole asukkaiden tarpeiden mukaista.


Ruokapalveluyhteistyön haasteet nousivat tässä tutkimuksessa esille hyvin selkeästi. Niin hoitajat kuin esimiehetkin kokivat haastavana esimerkiksi asukkaiden yksilöllisten toiveiden huomioimisen, kun ruokapalvelut on ulkoistettu eikä omaa valmistuskeittiötä ole. Esihenkilöt tunnistivat tarpeen kehittää yhteistyötä ruokapalveluiden tuottajien kanssa ja toivoivat muun muassa reseptiikkaa käyttöönsä, jotta aterioiden ravintosisällöistä ja asukkaiden ravitsemuksellisten tarpeiden täyttymisestä voitaisiin varmistua.

Esihenkilöt nostivat esiin myös henkilöstöön liittyviä tekijöitä, jotka vaikuttavat ravitsemushoidon toteuttamiseen. Heidän mukaansa hoitajien tiedot ja käsitykset laadukkaasta ravitsemushoidosta vaihtelevat, mikä vaikuttaa ravitsemushoidon käytänteisiin. Lääkehoidon merkityksen koettiin hoitajien keskuudessa korostuvan, kun taas ravitsemushoidon merkitystä ei ymmärretty samalla lailla tärkeäksi. Hoitajan koulutustaustan koettiin vaikuttavan siihen, miten tämä käsittää ravitsemuksen merkityksen asukkaiden hyvinvoinnille.


Lähes kaikki tähän tutkimukseen osallistuneet hoitajat raportoivat, että yksilöllinen ravitsemushoito kirjataan hoidon suunnitelmaan. Hoitajat kokivat kirjaamisen olevan säännöllistä ja kirjausten tarjoavan heille riittävästi ajantasaista tietoa asukkaiden ravitsemustilasta hoidon suunnittelua varten. Kuitenkin vain noin puolet hoitajista piti syötyjen ruokamäärien kirjaamisperusteita ja nesteensaannin seurantaa yhtenäisinä.

Yli puolet kyselyyn vastanneista hoitajista koki, että heidän käytössään olevat digitaaliset järjestelmät, kuten potilastietojärjestelmä tai hälytysjärjestelmä, helpottavat työtä. He myös arvioivat, että digitaaliset järjestelmät mahdollistavat entistä laadukkaamman hoidon. Kiinnostavaa oli, että kaksi kolmasosaa hoitajista kertoi opettelevansa mielellään digitaalisten järjestelmien käyttöä työssään, mutta kuitenkin vain noin kolmannes haluaisi lisätä niiden käyttöä.


MUONA-ohjelmistoon liittyvään loppukyselyyn saatiin valitettavan vähän vastauksia. Esihenkilöiden mukaan ohjelmiston kokeilujakso osui haastavaan ajankohtaan. COVID-19-pandemia lisäsi jo itsessään hoivahenkilöstön työmäärää, mutta myös henkilöstön poissaoloja. Sijaisia oli vaikea saada eikä resursseja juurikaan riittänyt uuden opetteluun. Lyhytaikaisille sijaisille ei ehditty opettaa MUONAn käyttöä.

Kolme neljästä kyselyn vastaajasta kuitenkin katsoi, että MUONAn käyttö voisi parantaa ravitsemushoidon laatua ja puolet arvioi, että MUONAn antama tieto ravinnonsaannista olisi hyödyllistä heidän työssään. MUONAn käytön koettiin myös lisänneen hieman ravitsemushoitoon liittyvää keskustelua tiimissä. Sen sijaan vain harva koki, että MUONA yhtenäisti ravitsemushoidon toteuttamista hoitajien kesken. Kokeiluajanjakso saattoi olla liian lyhyt, jotta suurempia muutoksia toimintatavoissa olisi ehtinyt tapahtua. On kuitenkin mahdollista, että MUONA-ohjelmiston kokeilu herätti hoivahenkilöstön pohtimaan ongelmakohtia ja puutteita osaamisessa tai toimintatavoissa, mikä voi pidemmällä aikavälillä vaikuttaa positiivisesti ravitsemushoitokäytänteisiin.


Lähes kaikki vastaajat pitivät MUONA-ohjelmistoa helppokäyttöisenä. Esihenkilöt toivat kuitenkin esiin, ettei MUONAa pystytty käyttämään aivan sillä tavoin, kuin oli tarkoitettu, sillä kaikissa asumisyksiköissä ei ollut käytössä sopivia laitteita (älypuhelimia tai tabletteja), joten kirjaukset MUONAan tehtiin tietokoneella. Ruoanjakotilanne osoittautui myös haastavaksi kirjaamisen kannalta.


Tämän tutkimuksen johtopäätöksinä voidaan todeta:

1. Tutkimukseen osallistuneiden hoitajien näkemykset työyksiköissään toteutettavasta ravitsemushoidosta poikkesivat yksiköiden esihenkilöiden näkemyksistä. Hoitajat pitivät ravitsemushoitoa pääosin laadukkaana ja asukkaiden tarpeita vastaavana, kun taas esihenkilöiden mielestä ravitsemushoidon laadussa oli parannettavaa.


2. Tutkimukseen osallistuneet hoitajat vastasivat opettelevansa mielellään käyttämään digitaalisia ohjelmistoja, mutta eivät kuitenkaan halua lisätä niiden käyttöä työssään. MUONA-ohjelmiston kokeilussa oli paljon haasteita niin resurssi- ja aikapulan kuin COVID-19-pandemian takia, mutta ohjelmiston mahdolliset hyödyt kuitenkin tunnistettiin.


3. Tutkimukseen osallistuneissa tehostetun palveluasumisen yksiköissä keskeinen kehityskohde on yhteistyö ruokapalveluiden tuottajien kanssa. Toimivaan yhteistyöhön tarvitaan yhteisesti sovittuja toimintaperiaatteita ja sujuvaa tiedonkulkua.


Jatkotutkimukselle on tarvetta, sillä MUONA-ohjelmisto on uusi ja käyttökokemuksia on vielä vähän. Jatkossa olisi kiinnostavaa kartoittaa käyttökokemuksia pidemmän kokeilujakson jälkeen sekä suuremmalla käyttäjämäärällä. Mielenkiintoista olisi myös selvittää, voisiko MUONA-ohjelmistosta olla hyötyä kotihoidossa työskenteleville hoitajille ja kotihoidon asiakkaille. Pitkäikäisyyden yleistyminen nimittäin vaatii uusien käytäntöjen kehittämistä ja uudenlaista yhteistyötä eri toimijoiden kesken. Inhimillisesti ja eettisesti ajateltuna on tärkeää muistaa, että elämän viimeiset vuodet ovat yhtä tärkeitä kuin ensimmäiset.


Kirjoittaja: Salla Kivistö

Lähde: Digitaalinen ohjelmisto ravitsemushoidon tukena ikääntyneiden tehostetussa palveluasumisessa. Pro gradu, UEF 2022