Ruokavalio lievässä munuaisten vajaatoiminnassa: näin tuet munuaisia ja hidastat taudin etenemistä

Lievä munuaisten vajaatoiminta (taudin vaiheet 1–2) on usein sattumalöydös, sillä se ei vaikuta vointiin mitenkään. Asia on kuitenkin hyvä tiedostaa, sillä munuaiset eivät enää suoriudu tehtävistään täydellä teholla ja hoitamattomana munuaisten toiminnan heikkeneminen etenee. Munuaiset ovat maksan ohella elimistön “siivouspalvelu”: ne poistavat kuona-aineita ja säätelevät mm. happo–emästasapainoa.

Hyvä uutinen on, että ruokavaliolla voidaan merkittävästi hidastaa munuaisten vaajaatoiminan etenemistä tai jopa pysäyttää sen. Lisäksi munuaistautiin liittyy kohonnut sydän- ja verisuonitautiriski, joten sydänystävällinen syöminen on samalla munuaisystävällistä. 

Tähän postaukseen on koottu keskeisimmät keinot tukea ruokavalion avulla munuaisten hyvinvointia.

Suolaa mahdollisimman vähän

Suolan vähentäminen on ehkäpä tärkein ruokavaliohoidon kulmakivi, sillä liika suola nostaa verenpainetta ja verenpaine on munuaisille iso rasitus. Munuaisten vajaatoiminnassa verenpaine myös reagoi suolaan herkemmin. 

Mistä suolaa tulee eniten? Useimmiten prosessoiduista tuotteista. Itse tehden suolan määrään on helpointa vaikuttaa.  Leivät ja leivänpäälliset ovat myös merkittäviä suolan lähteitä – valinnoilla on väliä. 

Hyvää makua ilman suolaa

• Yrtit ja mausteet (varmista, ettei mausteseoksissa ole suolaa). 

• Happo (sitruuna, viinietikat) syventää makua. 

• Kasvikset ja umami (tomaatti, paprika, sienet, sipulit, valkosipuli) tuovat “lihaisuutta”. 

• Maustetut öljyt (esim. oliiviöljy + valkosipuli/chili). 

Älä vaihda tavallista suolaa mineraalisuolaan, koska siitä voi tulla liikaa kaliumia. 

Laadukasta proteiinia sopivasti

Proteiini on tärkeä, mutta munuaisille kuormittava ravintoaine, koska ne joutuvat poistamaan sen aineenvaihdunnassa syntyvää typpeä. Munuaisten vajaatoimintaa sairastavan ei siis kannata erityisesti painottaa proteiinia ruokavaliossaan.

Suuntaviivoja proteiinimäärään (yksilöllinen tarve vaihtelee):

• Alkuvaiheessa proteiinin kohtuullistaminen noin 0,8–1,0 g/painokilo. 

• Jos sairaus etenee vaiheisiin 2–3, taso voi olla noin 0,6–0,8 g/painokilo, ja noin puolet hyvälaatuista (eläinperäistä tai soijaa). 

• Ylipainossa tarve kannattaa usein arvioida ihannepainon mukaan. 

Sopivasta proteiinimäärästä on hyvä keskustella ravitsemusterapeutin kanssa, jos asia mietityttää, sillä liian vähäinen proteiini voi altistaa vajaaravitsemukselle ja lihasmassan hupenemiselle.

Valitse munuais- ja sydänystävälliset lähteet:

• Vältä arjessa prosessoituja lihoja (makkarat, leikkeleet), koska niissä on usein paljon suolaa ja kovaa rasvaa sekä fosfaatteja, jotka myös kuormittavat munuaisia. 

• Tuore kala on erinomainen: hyvä proteiini + pehmeät rasvat. 

• Opettele käyttämään kasviproteiineja (pavut, linssit, tofu, soijarouhe ym.). Punaisen lihan korvaamisesta kasviproteiineilla on saatu vahvoja viitteitä munuaistaudin etenemisen hidastumisesta. 

• Maitotuotteet: kohtuullista käyttöä jo alkuvaiheessa; rasvattomat vaihtoehdot ovat suositeltavia.

Kasviksia reilusti

Munuaiset säätelevät happo–emästasapainoa. Runsaasti happoja tuottavat ruoat (esim. liha) kuormittavat, kun taas kasviksista painottuva syöminen keventää kuormaa. 

Hyvä tavoite on ravitsemussuositusten mukainen eli kasviksia, marjoja ja hedelmiä monipuolisesti vähintään 500 g/vrk ja mielellään jokaisella aterialla “oman kourallisen verran”. 

Jos sinulla on kaliumrajoitus, kasvisten valinnat voivat muuttua: silloin painotetaan vähäkaliumisia vaihtoehtoja. Jos kaliumrajoitusta ei ole, voit syödä kasviksia, hedelmiä ja marjoja vapaasti oman maun mukaan. 

Rasvan laatu kuntoon

Munuaisten vajaatoimintaan liittyy usein suurempi sydän- ja verisuonitautiriski, joten ruokavalion rasvan laatuun on erityisen tärkeää kiinnittää huomiota.  Kovat (tyydyttyneet) rasvat nostavat kolesterolia, pehmeät (tyydyttymättömät) rasvat laskevat. 

Käytännön valinnat arkeen:

• Ruoanlaittoon rypsiöljy tai juoksevat pullomargariinit, salaatteihin esim. oliiviöljy. 

• Leivälle vähintään 60 % margariini. 

• Tavoitteeksi näkyvää pehmeää rasvaa noin 3–4 rkl/päivä + kalaa 2–3 kertaa viikossa. 

• Pähkinöitä ja siemeni päivittäin

Pehmeä rasva auttaa myös energiansaannissa, jos ruokahalu on heikko tai proteiinin määrää on tarpeen rajoittaa. Se myös parantaa ruoan maittavuutta. 

Painonhallinta ja liikunta

Liikapaino kuormittaa munuaisia ja lisää munuaistaudille altistavia sairauksia (kuten tyypin 2 diabetes ja verenpainetauti). 

Jos painonpudotus on ajankohtaista, tärkeintä on maltillinen tahti: äkillinen painonlasku lisää lihasmassan menetystä ja voi kuormittaa munuaisia. Hyvä tahti on enintään noin 2 kg/kk. 

Liikunta on tässä avain, koska se auttaa säästämään lihasmassaa, kun proteiini pidetään tarkoituksella melko maltillisena.  Kävelyn lisäksi lihaskuntoharjoittelu vähintään 2 kertaa viikossa on hyvä tavoite. 

Ateriarytmi ja arjen toteutus: tee hyvästä helpompaa

Säännöllinen ateriarytmi tukee sekä painonhallintaa että jaksamista: usein toimiva malli on viisi ateriaa päivässä (aamupala–lounas–välipala–päivällinen–iltapala). 

Kun tähän yhdistää kasviksia jokaiselle aterialle ja vähäsuolaisen, pehmeitä rasvoja suosivan ruoanlaiton, arjen kokonaisuus alkaa automaattisesti kääntyä munuaisystävälliseksi. 

Pieni muistilista jääkaapin oveen

• Suolaa vähemmän: sydänmerkityt elintarvikevalinnat, mausta yrteillä ja hapoilla.

• Proteiini kohtuulliseksi ja laadukkaaksi: kala, tofu/pavut/linssit; prosessoituja lihoja harvoin. 

• Kasviksia reilusti, tavoite 500-800 g/vrk

• Pehmeät rasvat etusijalle: öljyt, margariinit, pähkinät, siemenet, kala. 

• Tarvittaessa maltillinen painonpudotus, liikuntaa tärkeää

Lopuksi: yksilöllisyys sairauden etenemisen mukaan.

Lievässä munuaisten vajaatoiminnassa keskeistä on terveyttä tukeva, sydänystävällinen ruokavalio, jossa kaksi tärkeintä painopistettä ovat suolan vähentäminen ja runsas kasvisten käyttö, lisäksi lähes yhtä tärkeänä rasvan laatu. 

Sen sijaan kalium- ja fosforirajoitukset sekä tarkka proteiinimäärä ovat yksilöllisiä (riippuen mm. taudin asteesta ja labra-arvoista), joten niistä ja niiden toteuttamisesta kannattaa keskustella hoitavan tahon kanssa.