Sormiruokailu - lapsentahtisuutta ja ruokailoa




Sormiruokaa vaikka ilman hampaita

Sormiruokailun voi yleensä ottaa mukaan kiinteiden ruokien syömisen opetteluun kuuden kuukauden ikäiselle lapselle. Vanhemmat ovat parhaita henkilöitä arvioimaan milloin oman lapsen valmiudet ovat riittävät ja aika otollinen. Hyviä aloitus ja kokeiluruokia ovat esimerkiksi keitetyt tai höyrytetyt porkkanat ja palsternakka, kuorittu kurkku ja banaani. Perussääntönä voi ajatella, että ruuan on hyvä olla kiinteää, jotta se pysyy nyrkissä, mutta samalla riittävän pehmeää, jotta lapsi saa muussattua sen suussaan. Varsinkin alussa lapselle täytyy tarjota ruuat sen muotoisina, että hänen on helppo tarttua niihin. Nyrkkiä suuremmat tikut ja ”pötköt” ovat mainioita, sillä lapsen on helppo rutistaa ne nyrkkiin, ja silti nyrkin ulkopuolelle jää hyvin maisteltavaa. Kiinteiden ruokien mutustelu onnistuu mainiosti myös ikenillä, joten sormiruokailun voi aloittaa, vaikka lapsella ei olisi vielä yhtään hammasta.

Varsinkin aloiteltaessa lapselle kannattaa tarjota sormiruokia, kun hän on virkeä ja hyvällä tuulella. Sormiruokailijan eteen kannattaa alkuun asettaa vain yksi tai pari ruokapalaa, jotta lapsen huomio keskittyy niihin. Kiinteiden ruokien syömistä aloittelevan puolivuotiaan jaksaminen ja taidot ovat hyvin rajalliset, mutta kehittyvät nopeasti ruokamaailman tullessa tutummaksi. Lapsen taitojen kehittyessä sormiruokailtavien ruokien valikoima laajenee. Innostunut sormiruokailija voi taitavasti nyrkilläänkin viedä suuhun pienempiä ruokapaloja ja viimeistään pinsettiotteen kehittyessä, noin 9 kk iässä, lapsi saa vietyä suuhunsa melkein kaiken haluamansa.


Vanhemmilla on oiva tilaisuus herättää lapsen kiinnostus monipuoliseen ruokaan

Vauvalle kaikki ruuat ovat ennestään tuntemattomia ja ruokamaailma kokonaisuudessaan toistaiseksi tuntematon. Jo ennen kuin lapsi aloittaa itse kiinteiden ruokien syömistä, hänet voi hyvin ottaa mukaan perheen yhteisille aterioille. Esimerkiksi vanhemman sylissä istuessaan lapsi voi osoittaa kiinnostustaan ruokaa kohtaan tavoittelemalla pöydästä tai vanhemman lautaselta ruokaa itselleen. Vanhempiensa ja muun perheen syömistä seuratessaan lapsi ottaa mallia ja pääsee heti alkumetreiltä asti syömään yhdessä perheen kanssa.Vanhemmilla on erinomainen tilaisuus yhdessä lapsen kanssa tutustuttaa lasta monipuoliseen, kiehtovaan ruokamaailmaan ja luoda lapselle sekä koko perheelle tervettä, innostunutta ja positiivista suhdetta ruokaan ja syömiseen.

Vanhempien vastuulla on tarjota lapselle riittävän monipuolista, iän mukaiset ravitsemukselliset tarpeet täyttävää ruokaa. Vanhemmat vastaavat myös siitä, että ruokaa on riittävän usein tarjolla. Lapsi puolestaan päättää minkä verran hän tarjotusta ruuasta syö. Lapsen syömissä ruokamäärissä on huimia eroja eri lasten välillä ja samankin lapsen ruokahalu voi vaihdella hurjasti eri kehitysvaiheissa. Sormiruokailun lapsentahtisuus tarkoittaakin sekä kiinteiden ruokien syömisen opettelun aloittamista lapsen valmiuksien mukaan että ruokailutilanteissa lapsen nälän ja kylläisyyden kuuntelua. Lasta saa ja kannattaa kannustaa ja rohkaista maistamaan ruokia sekä näyttää itse mallia syömällä yhdessä lapsen kanssa.


Sormiruokailusta saattaa olla apua myös lapsen kehitykselle

Positiivinen ruokailukokemus ja yhteiset ruokailuhetket vanhempien kanssa tukevat osaltaan lapsen hyvän ruokasuhteen kehittymistä. Sormiruokailusta on toistaiseksi tehty vain vähän tutkimusta, joten selvää näyttöä sen hyödyistä ei ole. Sormiruokailu saattaa kuitenkin harjaannuttaa lapsen motorista kehitystä ja auttaa puheen kehitystä.

Parhaimmillaan sormiruokailu rauhoittaa ja helpottaa perheen yhteisiä aterioita. Lapsen osallistuessa itse aktiivisemmin syömiseen, vanhemmille jää paremmat mahdollisuudet omaan ruokailuun ja näin perheaterian tunnelma voi olla rennompi. Ruokapöydässä lapsi myös ottaa mallia vanhemmiltaan, kuulee ja oppii ruokapuhetta ja tarkkailee ruokatapoja. Lapselle kannattaa sanoittaa syömistä ja nimetä eri ruoka-aineita, jolloin ne tulevat hänelle tutummiksi. Usein sormiruuat voi myös valmistaa soveltaen siitä mitä on aikuisille valmistamassa. Lapselle ei siis tarvitse tehdä kokonaan eri ruokaa. Esimerkiksi kalakeittoa valmistaessa lapselle voi poimia kasviksia, perunaa ja kalaa keitosta ennen kerman ja suolan lisäämistä.

Sormiruokailu todennäköisesti lisää ruokasotkua keittiössä. Tähän kannattaa varautua hyvällä ruokalapulla tai –essulla. Myös erilaiset pöytään kiinnitettävät tarjottimet tai lautaset voivat helpottaa sotkun hallintaa. Kun lapsi innostuu sormiruokailusta ja harjoittelee syömään itse pienestä pitäen, hän saa positiivia onnistumisen kokemuksia ruokapöydässä. Siinä touhussa syntyvät sotkutkin ovat siivoamisen vaivan arvoisia.

/Kaisa