Tämä on toinen osa kolmiosaisesta sokeriveroon liittyvästä blogisarjasta.
Terveysperustainen verotus on noussut keskeiseksi keinoksi edistää kansanterveyttä, ja keskusteluissa erottuvat erityisesti sokeriveron vaihtoehdot. Parempina pidetyt mallit, kuten laajennettu makeisvero, virvoitusjuomavero ja niiden yhdistelmä, tarjoavat omat etunsa ja haasteensa.
Laajennettu makeisvero, joka oli käytössä Suomessa vuosina 2011–2016, osoittautui kustannustehokkaaksi verrattuna sokeriveroon. Se kohdistui makeisiin, suklaaseen, kaakaoon ja jäätelöön, mutta ei ulottunut kekseihin, vanukkaisiin tai leivonnaisiin. Tämän rajauksen myötä teollisuus kehitti veron ulkopuolisia tuotteita, mikä osoittaa veron kattavuuden haasteet. Vaikka makeisvero tuotti huomattavat 200 miljoonaa euroa vuodessa, sen terveysvaikutukset jäivät arvioilta puoleen sokeriveron potentiaalista.
Virvoitusjuomavero, toinen jo käytössä oleva malli, on osoittautunut tehokkaaksi verokertymän suhteen, tuoden valtiolle noin 220 miljoonaa euroa vuodessa. Sen terveysvaikutukset kuitenkin jakavat mielipiteitä, mikä korostaa tarvetta laajempaan tutkimukseen ja arviointiin.
Erikoislaatuinen yhdistelmämalli, joka yhdistää sokeri- ja makeisveron elementtejä, kohdistuu sakkaroosipitoisiin elintarvikkeisiin. Mallin tavoitteena on terveyden edistäminen vähentämällä sokeripitoisuutta elintarvikkeissa, mutta sen monimutkaisuus ja suurempi hallinnollinen taakka pienyrittäjille ovat herättäneet kritiikkiä. Tämän lisäksi malli saattaisi heikentää kotimaisten tuotteiden kilpailukykyä.
Edellä maininut veromallit eivät ole ainoita, joilla voidaan vaikuttaa kansanterveyteen. Ehdotuksia on tehty myös lihan, ns. roskaruoan ja tiettyjen ravintoaineiden, kuten suolan ja rasvan, verotuksesta. Samalla pohditaan hedelmien ja kasvisten arvonlisäveron alentamista, mikä voisi rohkaista terveellisempien vaihtoehtojen kulutukseen.
Tärkeitä ovat myös ohjaavat pakkausmerkinnät ja epäterveellisten tuotteiden markkinoinnin rajoitukset. Esimerkiksi varoitusmerkit ja liikennevalomerkit pakkausmerkinnöissä voivat auttaa kuluttajia tekemään terveellisempiä valintoja. Markkinoinnin rajoitukset puolestaan voivat estää epäterveellisten tuotteiden houkuttelevuuden erityisesti lapsille.
Tehokkaassa kansanterveyden edistämisessä korostuu monipuolisten keinojen yhdistäminen. Verotuksen, markkinointirajoitusten ja pakkausmerkintöjen kaltaiset toimet voivat yhdessä luoda vahvemman ja kattavamman lähestymistavan terveellisempien elämäntapojen tukemiseksi. Tällaisen kokonaisvaltaisen lähestymistavan myötä voidaan saavuttaa merkittävämpiä terveyshyötyjä, varsinkin kun sokeriveron kaltaiset toimet yhdistetään terveellisten elintarvikkeiden verotuksen alentamiseen.
Kirjoittaja: Ravitsemustieteen opiskelija Riikka Virtanen
Comments