Vajaaravitsemus lisää huomattavasti terveydenhuollon kustannuksia. Ravistamon ja Nutrician (2019) tutkimus osoittaa, että ravitsemushoitoon panostamalla yksin Suomessa voitaisiin säästää 500 miljoonaa euroa terveydenhuollon rahoja. Säästö syntyy mm. antibioottikuurien ja painehaavojen ennaltaehkäisystä sekä sairaalahoitopäivien vähenemisestä. BAPEN (British Association of Parenteral and Enteral Nutrition) arvioi, että Britanniassa vajaaravitsemuksesta aiheutuu tällä hetkellä n. 19,6 miljardin euron vuosittaiset kulut. Meijers kumppaneineen (2012) on laskenut, että Hollannissa jokaisen vajaaravitsemuksen riskissä olevan hoivakodissa olevan ikääntyneen hoito maksaa vuodessa 8 000 € ja vajaaravitun 10 000 € enemmän kuin hyvässä ravitsemustilassa olevan.
Kustannusvaikuttavuutta voidaan arvioida esimerkiksi laskemalla, paljonko yhden laatupainotetun elinvuoden (QALY, quality-adjusted life years) hinta on. Yksi QALY vastaa yhtä lisäelinvuotta täydellisessä terveydentilassa. Kansainvälisesti päätöksenteon tukena käytetään usein hintaa 50 000 euroa/QALY. Jos hoito, esimerkiksi lääke tai jonkin operaation tekeminen, maksaa vähemmän kuin 50 000 euroa ja sen lopputuloksena on vähintään yksi QALY potilaan elämään, hoito kannattaa.
Ikääntyneiden vajaaravitsemuksen hoito on ollut meidän mielenkiintomme kohteena viime aikoina. Ravitsemushoidon kustannusvaikuttavuudesta on viime vuosina julkaistu muutamia tutkimuksia. Tutkimuksissa on arvioitu ravitsemushoidon vaikutusta esimerkiksi toimintakykyyn tai laatupainotettuihin elinvuosiin. Itä-Suomen yliopistossa vastikään valmistuneeseen Anne-Mari Mattilan graduun oli seuloutunut kolme tutkimusta, joissa yksi QALY kustansi tutkimuksesta riippuen 6 160-26 962 €. Tämä hinta jää reilusti alle 50 000 € standardin. Tutkimuksissa oli jonkin verran vaihtelua esimerkiksi intervention laajuuden mukaan. Osassa oli käytetty täydennysravintovalmisteita hoidon tukena. Ravitsemushoidon kustannusvaikuttavuus ikääntyneiden vajaaravitsemuksen hoidossa muodostuu mm. sairaalahoitopäivien vähenemisestä ja toimintakyvyn paranemisesta.
Muscaritolin ym. (2017) systemaattisesta kirjallisuuskatsauksesta käy ilmi, että kliinisten täydennysravintovalmisteiden käyttäminen vähentää sairaalahoitojaksoja jopa niin paljon, että jokainen täydennysravintovalmisteisiin sijoitettu dollari tuo 52,63 dollarin säästön. Kruizenga yms. (2005) osoitti, että vajaaravitsemuksen tunnistamisella ja varhaisella ravitsemustuella voidaan lyhentää sairaalahoitojakson pituutta erittäin kustannustehokkaasti. Sairaalahoitojaksoa yhdellä päivällä lyhentävä ravitsemushoito maksoi keskimäärin vain 76 €, kun yhden sairaalapäivän hinta on 337-476 €.
Ikääntyneiden ravitsemushoidon kustannusvaikuttavuutta on arvioitu myös isommassa mittakaavassa. Australian Queenslandin alueen painehaavoista johtuvia erikoissairaanhoidon menoja arvioitiin Banksin ym. artikkelissa (2012). Artikkelissa todetaan, että tehostetun ravitsemushoidon avulla olisi voitu kahden vuoden tutkimusjakson aikana välttää lähes 3 000 painehaavaa sekä n. 12 400 niistä johtuvaa sairaalahoitopäivää. Rahana tämä tarkoittaisi lähes 3 000 000 € säästöjä puhumattakaan inhimillisen kärsimyksen vähenemisestä. Queenslandissa on vajaat 5 miljoonaa asukasta.
Reber kumppaneineen (2019) laski Sveitsin terveydenhuollon säästöpotentiaalia ravitsemushoidon osalta. Tutkimuksen lähtökohtana oli vajaaravitsemuksen parempi toteaminen ja sen hoito ravitsemuksen keinoin Sveitsin sairaaloissa. Tutkimuksessa arvioitiin, että noin 20 % vajaaravituista potilaista tunnistetaan tällä hetkellä ja vajaaravitsemuksen tunnistamisen ja ravitsemushoidon kustannuksen ovat noin 645 000 €. Hyvän ravitsemushoidon ansiosta sairaalahoitopäiviä vähenee 1,47 miljoonan euron edestä verrattuna tilanteeseen, jossa vajaaravitsemusta ei seulottaisi lainkaan. Lisäksi Sveitsin terveydenhuoltoon liittyy “bonusjärjestelmä”, jonka myötä vajaaravituiksi tunnistetuista asiakkaista maksetaan sairaalalle enemmän. Tästä syystä ravitsemustilan arvionnista seuraa sairaaloille ylimääräiset 750 000 euron tulot. Jos vajaaravitsemuksen seulontaa tehtäisiin rutiinisti kaikissa sairaaloissa, ravitsemushoidon kustannukset nousisivat n. 1,01 miljoonaan euroon ja säästöt n. 1,9 miljoonaan. Lisäksi bonuksia maksettaisiin n. 1,9 miljoonaa euroa. Kokonaisuutena ravitsemushoitoon panostaminen olisi siis erittäin kannattavaa sairaaloille.
BAPEN arvioi raportissaan vuonna 2015, että Britanniassa NICE-ohjeistuksen (paikallinen Käypä hoito-suositus) mukaan tehty ravitsemushoito voi säästää vuodessa 189-253 miljoonaa euroa terveydenhuoltopalveluiden käytön vähenemisen myötä.
Vajaaravitsemus tuottaa valtavia lisäkustannuksia terveydenhuollollemme ja rasittaa entisestään jo kuormittunutta vanhustenhuoltojärjestelmäämme. Iso osa kustannuksista olisi vältettävissä, jos ravitsemushoitoon panostettaisiin enemmän. Hoitohenkilökuntaa tulisi kouluttaa aiheeseen huomattavasti nykyistä systemaattisemmin, ravitsemusterapeutin osaaminen tulisi olla kaikissa hoivapalveluissa käytettävissä ja laadukas ruoka tulisi nähdä investointina terveyteen, ei kätevänä säästökohteena.
留言