Ptruiee, ptruieeee! Tulukaa tänne, tulukaa!
Lapsuudessa opitut asiat eivät helpolla unohdu. Vielä osaisin kutsua lehmät navetalle ja tiristää maidot utareesta. Vaikka olen kuluttanut koulunpenkkiä yli kaksivuosikymmentä, niin suurinta ylpeyttä tunnen silti juuri niistä lapsena opituista käytännöntaidoista. On se sitten hyvä osata ajaa traktoria, vai mitä?!
Jokin näkymätön napanuora pitää sydämeni tiukasti kiinni maaseudussa. Siitä rakkaudesta ammennan omaan keittiöönikin. Hellan äärellä huomaan tosin välillä pitäväni turhan tiukasti kauhasta kiinni. Pohjalainen minussa ajattelee, että turha siihen on muiden tulla säätämään, kun nopeammin itse pyöräytän pöperön pöytään. Onnekseni mieheni on oppinut lukemaan, milloin on paras antaa minun huseerata rauhassa ja milloin tilaa löytyy useammalle kokille.
Haluan auttaa
Äitiyden ja vanhemmuuden tuomissa ravitsemushaasteissa. Perheitä iloitsemaan ruoan äärellä.
Iloitsen
Jaetuista hetkistä ruokapöydän ääressä.
Minusta sanottua
"Kaisa suhtautuu tutkijan pieteetillä innokkaasti uusiin haasteisiin. Tätä naista et tapaa naama yrmyssä, sillä positiivisuutta on vaikka muille jakaa."
Kasvis, joka kuvastaa minua
Lakka - harvinainen helmi ja oikea terveyspommi.
