USAn uudet ravitsemussuositukset 2025–2030

Amerikkalainen uusi ruokapyramidi

Yhdysvalloissa julkaistiin tammikuun 2026 alussa uudet Dietary Guidelines for Americans 2025–2030 -suositukset. Julkaisun merkitys on huomattava, sillä se toimii perustana monille liittovaltion ruokailu- ja ravitsemusohjelmille (esimerkiksi kouluateriat ja muut julkiset ruokailukokonaisuudet). 

Uusi julkaisu poikkeaa selvästi aiemmista laajoista suositusraporteista: se on tiivis, ohjeistava ja suoraan kuluttajalle suunnattu. Tämä on sekä sen suurin vahvuus että keskeinen ongelma.

Formaatti on vaihtunut suosituksesta kuluttajaoppaaksi

Suomalaisesta näkökulmasta ja verrattuna myös edellisiin amerikkalaisiin suosituksiin, julkaisu on selkeästi kuluttajaopas eikä aito ravitsemussuositus, jossa perustelut, määritelmät ja viitearvot esitetään kattavasti. USAn vihkonen korostaa “real food” -ajattelua ja antaa konkreettisia suuntaviivoja annos- ja käyttömäärien tasolla.

Samalla jo johdannon kielenkäyttö asettaa julkaisun vahvasti poliittiseen kehykseen (esimerkiksi “reset of federal nutrition policy”, “Make America Healthy Again” sekä viittaukset hallinnon rooliin). Tämä ei vielä itsessään kumoa suositusten mahdollista hyötyä, mutta se muuttaa tapaa, jolla kokonaisuutta on syytä arvioida: nyt kyse ei ole enää ravitsemustieteestä, vaan arvovalinnoista ja populismista. 

Mitä julkaisu tekee hyvin?

Pääviesti on selkeä ja käyttökelpoinen

Julkaisun ydinviesti on yksinkertainen: painopiste “oikeisiin” ruokiin ja merkittävä vähennys pitkälle prosessoiduista tuotteista, erityisesti niistä, jotka ovat tyypillisesti rasvaisia, suolaisia ja/tai makeita. 

Tämä on kansanterveyden näkökulmasta perusteltu ja monelle amerikkalaiselle käytännössä terveyttä tukeva suunta, koska se ohjaa pois runsaasti energiaa ja heikosti ravintoaineita sisältävistä elintarvikkeista.

Suola ja alkoholi käsitellään suoraviivaisesti

Suolan osalta annetaan selkeä yläraja: aikuisväestölle alle 2 300 mg natriumia eli n. 5,8 g suolaa vuorokaudessa. 

Alkoholin kohdalla viesti on vähentämisen puolella, ja lisäksi nostetaan esiin tilanteet, joissa alkoholia tulisi välttää kokonaan (esimerkiksi raskaus, lääkitykset tai sairaudet, sekä alkoholiriippuvuudesta toipuminen). 

Keskeiset ongelmakohdat: läpinäkyvyyden puute, ristiriidat ja määritelmät

Tieteellinen läpinäkyvyys jää ohueksi

Vihkonen on hyvin suoraviivainen: se kertoo, mitä tulisi tehdä, mutta perustelut jäävät erittäin niukoiksi. Julkaisun ympärille on rakennettu viestinnällisesti vahva kertomus “uuden suunnan” välttämättömyydestä, mutta varsinainen tieteellinen argumentaatio ei näy tämän tiiviin oppaan sisällä. 

Tämä johtaa tulkintaan, että osa linjauksista on pikemminkin politiikka- ja arvopohjaisia (ja jopa makumieltymyksiä, ministeri Kennedy kun tuntuu kovasti pitävän naudan talista) kuin läpinäkyvästi esitettyyn tutkimusnäyttöön nojaavia johtopäätöksiä.

Proteiinisuositus on korkea väestötason ohjeeksi

Julkaisussa esitetään proteiinille tavoitetaso 1,2–1,6 g/kg/vrk. 

Tällainen taso voi olla perusteltu joillekin ryhmille ja tavoitteille (esimerkiksi painonhallinta, ikääntyminen, korkea fyysinen aktiivisuus), mutta väestötason yleissuosituksena se voi ohjata ravitsemusta epätarkoituksenmukaisesti vähentämällä esimerkiksi kuidun saantia ja lisäämällä eläinperäisten tuotteiden määrää.

Kovan rasvan raja ja “terveellisten rasvojen” viesti ovat erikoisessa suhteessa

Julkaisussa todetaan, että tyydyttyneen rasvan osuuden ei tulisi ylittää 10 prosenttia päivän kokonaisenergiasta, mikä on sama kuin suomalaisessa suosituksessa. 

Samaan aikaan “healthy fats” -viitekehykseen nostetaan myös eläinperäisiä rasvalähteitä ja ruoanvalmistusrasvoiksi mainitaan esimerkiksi voi ja naudan tali, samalla kun “essential fatty acids” liitetään oliiviöljyyn. 

Ongelma ei ole siinä, etteivätkö nämä voisi mahtua terveyttä tukevaan kokonaisuutta, vaan siinä, että ristiriidan logiikkaa ei avata: miten tyydyttyneen rasvan raja käytännössä toteutuu, jos väestöä ohjataan vahvasti kohti runsasrasvaisia eläinperäisiä valintoja?

Lisäksi oliiviöljy on tunnettu erityisesti kertatyydyttymättömistä rasvoistaan, mutta se ei ole hyvä välttämättömien omega-3-rasvahappojen (ALA) lähde verrattuna esimerkiksi rypsi-, soija- tai pellavaöljyyn.  

Julkaisussa todetaan lisäksi, että “More high-quality research is needed to determine which types of dietary fats best support long-term health.”  Tämä muotoilu on ristiriidassa suhteessa siihen, kuinka laajasti ravintorasvoista ja rasvahappojen laadusta on jo olemassa tutkimusnäyttöä.

Käsitteet jäävät määrittelemättä

Julkaisu käyttää toistuvasti termejä kuten “nutrient-dense” ja “highly processed”.  Mukana on esimerkkejä (esimerkiksi chips, cookies, candy), mutta käsitteiden rajaus jää käytännön tasolla tulkinnanvaraiseksi, mikä vaikeuttaa ohjeistuksen soveltamista ja keskustelua sen ympärillä.

Viitearvot ja saantisuositukset eivät muodosta kattavaa kokonaisuutta

Vihkosessa annetaan joitakin ohjeita päivittäisiin raaka-aineiden käyttömääriin (esimerkiksi proteiini ja täysjyvä), mutta siitä ei löydy vitamiinien, kivennäisaineiden tai kuidun viitearvoja.  Samalla virallisella dietaryguidelines.gov -sivustolla ohjataan DRI-laskuriin (Dietary Reference Intakes), mikä käytännössä siirtää “riittävyyden” määrittelyn muualle. 

Ympäristö- ja ilmastonäkökulma puuttuu

Julkaisun painotus on terveydessä ja ruokajärjestelmän “uudelleensuuntaamisessa”, mutta ympäristö- ja ilmastovaikutuksia ei käsitellä. Ruoan ilmastovaikutuksia ei kuitenkaan muuttuvassa ilmastossa voi mitenkään jättää enää huomiotta.

Poliittista mutuilua helposti tarjoiltuna

Kokonaisuutena julkaisu tekee yhden asian erittäin hyvin: se tarjoaa selkeän, väestölle helposti omaksuttavan kehyksen, joka todennäköisesti parantaisi monen amerikkalaisen ruokavalion laatua jo pelkästään vähentämällä pitkälle prosessoitujen tuotteiden osuutta ja siten vähentämällä sokerin, rasvan ja suolan määrää. 

Asiantuntijanäkökulmasta ongelma on kuitenkin perustelujen ja määritelmien puutteessa sekä selkeissä tieteellisen näytön vastaisissa linjauksissa erityisesti rasvan laatuun liittyvissä asioissa. Suositellulla ruokavaliolla on myös valitettavan suuri hiilijalanjälki.