Syysintoilua kaikilla aisteilla



Minut tunteville tämä ei tulene suurena yllätyksenä – olen SYYSIHMINEN, monelle hyvin outo ja eriskummallinen ihmisrotu, sillä kukapa se pimenevistä illoista ja hiipivästä koleudesta innostuisi!?! Uskon, etten ole syysintoiluni kanssa kuitenkaan yksin. Syksyssä on mielestäni monta erityisen ihastuttavaa puolta – se, kun kaappien kätköistä saa jälleen kaivaa kynttilät esille ja varpaita lämmittävät villasukat jalkoihin (Villasukkahiihtäjä-lempinimelleni on ilmiselvä syy). Myös luonto näyttäytyy mielestäni upeimmillaan ruskan väreissä – keltaisen, oranssin ja punaisen eri sävyt saavat luonnon hehkumaan!



Yksi merkittävä, ehkä jopa merkittävin, syy syysintoiluuni on kuitenkin sadonkorjuuaika. Muistan jo lapsuudestani, kuinka ihanaa oli käydä napsimassa äidin kasvimaalta herneitä suoraan köynnöksestä tai kiskaista maasta tuore porkkana, huljauttaa sitä sadevesiastiassa ja rouskutella menemään (kyllä, tiedän, ihan hirvittävän kammottavaa, siihen saattoi jäädä multaa, jossa voi olla mukana taudinaiheuttajia, mutta niin vain hengissä selvisin ja tuo muisto on ihana yhä edelleen). Aika usein kiikutin sisälle myös maasta nostamani lantun, jota isä sitten jältti minulle veitsellä. Oijoi, että se maistui hyvältä!


Sienestyksen taikaa


Syksyihini liittyy olennaisesti myös sienestys. Sen saloihin pääsin lapsena tutustumaan mummoni opastuksella, hänen kanssaan kiertelimme lähimetsiköissä rouskuja etsien (mummoni ei juuri tattien, haperoiden tai kantarellien perään perustanut). Sienestystaitoani olen nyt aikuisemmalla iällä pyrkinyt kartuttamaan sienioppaiden ja erilaisten puhelinsovellusten avulla (loistavia keksintöjä!), mutta mikään ei voita sieniretkeä asiansa osaavan ja sienet erinomaisesti tuntevan sieni-ihmisen kanssa.


Parasta mahdollista ravitsemusterapiaa

Leppoisa sieni- tai marjaretki on mielestäni parasta mahdollista ravitsemusterapiaa, jonka hyödyt eivät jää vain käveltyihin askeliin ja nautittuihin flavonoideihin. Marjastus ja sienestys ovat toki oiva konsti hankkia talvea varten säilöön kesän ja syksyn makuja, mutta metsästä saatavat saaliit ovat itse asiassa vain kiva ekstra metsän muille antimille. Luonnossa liikkuminenhan tutkitusti edistää niin meidän fyysistä kuin psyykkistäkin terveyttä ja hyvinvointia. Leposyke laskee, mieli rauhoittuu, stressi vähenee, unenlaatu paranee, tasapainoelin saa ärsykkeitä… Kaikkia marjastus tai sienestys ei kiinnosta, kaikki eivät siihen pysty, vaikka haluaisivatkin, mutta onneksi luontoon voi mennä ihan vain fiilistelemään, olemaan aistit auki, tuoksuttelemaan, kuuntelemaan, olemaan, tuntemaan. Myös valokuvien ottaminen on monelle mieluisa tapa aistia luontoa, ei siihen marjaämpäriä tarvita.



Säilö syksy purkkiin


Jos se marjasanko tai sienikori sitten kuitenkin lähti mukaan metsäretkelle, niin onhan se ihanaa säilöä herkut tulevia kuukausia varten. Sienisalaattia syödessä tai marjapiirakkaa nauttiessa voi vielä uudelleen palata niiden metsäretkien äärelle. Oma pakastinkapasiteettini alkaa tähän vuodenaikaan olla jo ääriään myöten täynnä, mutta onneksi on kasvikuivuri! Olen siihen aivan hullaantunut, sillä kuivattelen niin omenat, sienet kuin yrtitkin. Ja kunhan karpalot suolla kypsyvät, niin meinasin tänä vuonna kokeilla karpaloiden kuivaamista – en tiedä yhtään, mitä siitä tulee, mutta tätäkään asiaa ei pidä ottaa liian vakavasti.


Omena x 4


Loppuun vielä omat neljä tapaani säilöä omenasato talteen; mehuksi, omenasoseeksi, kuivatuiksi omenarenkaiksi ja pakkaseen lohkoiksi, tällä tavoin voin talvellakin nauttia kotoisasta omenapiirakasta!



Ihanaa syksyä kanssaeläjät ja ennen kaikkea syömisen (ja satokauden) iloa!

/Katri

#metsä #luonto #Ravistamo #syksy #ravitsemusterapia #satoaika #sesonkiruoka #Syömisenilosta