Vaihdoitko sä siis oikeesti siistin sisätyön tähän meidän kanssa painimiseen? Kysyi eräs oppilas minulta viime syksynä kerrottuani, että olin aiemmin ravitsemusterapeuttina terveydenhuollossa.
Kyllä, näin tein. Eikä ole kaduttanut, ainakaan vielä 😉
Kesken ravitsemustieteen opintojen iski ajatus, josko vielä opiskelisin jotain. Ehkä ymmärsin myös sen, että ravitsemusterapeutti vain puhuu ruoasta ja syömisestä, mutta minä haluan olla ruoan kanssa tekemisissä konkreettisesti, käytännönläheisesti. Niinpä hain ja pääsin opiskelemaan kotitalousopettajaksi. Minulla kävi valtava tuuri, kun sain olla ravitsemusterapeutin töissä kotitalousopettajaopintojen ajan. Sain arvokasta työkokemusta, mutta työ perusterveydenhuollon ravitsemusterapeuttina myös avasi silmäni. Jotain olisi tehtävä jo aiemmin, ennen kuin potilaat ovat vastaanotolla diabeteksen tai ylipainon kanssa. Ja se jotain tulisi tapahtua jo lapsuudessa ja nuoruudessa.
Työssäni kotitalousopettajana koen olevani terveyden edistämisen ytimessä. Valinnoilla, joita teen kotitalousluokan ostosten suhteen, vaikutan myös nuorten terveyteen. Nuoret ovat välittömiä ja palaute suoraa; ”Ope, miks meillä on tätä tummaa makaronia”, ”ai tätäks margariinia me käytetään”, ” mikä kasvis tää muka on, pitääks syödä?” "Luulin, että tää ois pahaa, mutta täähän on tosi hyvää!" Keskustelut, jotka syntyvät näiden kyseenalaistamisten jälkeen, ovat mielestäni parasta kansanterveystyötä mitä voin tehdä. Terveystiedon tunnilla heitän vielä vähän lisää vettä myllyyn ;)
Kotitalousopetus on toki muutakin kuin ravitsemusasioiden opettamista. Kaikki kodintyöt, pyykinpesusta taloudenhoitoon ja siivoukseen, ja varsinkin näiden taitojen opettelu, vaikuttavat kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja antavat eväitä tulevaa elämää varten. Käsillä tekeminen ja yhteisöllisyys ovat taitoja, joita ei mielestäni tulisi unohtaa digitalisoituvassa maailmassa. Itse tehty ruoka tai leivonnainen tuoksuineen maistuu aina paremmalta ja oppilaan onnistumisen ilo on lähes käsin kosketeltavaa.
Ravitsemusterapeutin työhön olen edelleen kosketuksissa, sillä sivuhommina opetan ravitsemustieteen perusteiden kursseja avoimessa yliopistossa. Sielläkin keskustelut opiskelijoiden kanssa ovat hedelmällisiä. Suurin osa heistä antaa tulevaisuudessa ravitsemusohjausta asiakkailleen.
Enkä sano, etteikö ravitsemusterapeutin työ olisi ollut minua varten tai ettenkö enää koskaan tekisi perinteisiä ravitsemusterapeutin hommia, mutta tällä hetkellä on hyvä näin ja nautin työstäni. Joka tapauksessa sen voin sanoa, että minun juttu on terveyden edistäminen!
Ravistamon kautta teen niin yksilövastaanottoa, kuin koulutuksia ja luentojakin.Ole rohkeasti yhteydessä!
