Ravistamon porukan ensimmäisissä yhteisissä kohtaamisissa loimme yhteisiä suuntaviivoja kohti tulevaisuutta. Ajatus asiakkaan kohtaamisesta aidossa ympäristössä johti visioon ”polkupyöräilevästä ravitsemusterapeutista”.
Toistaiseksi polkupyöräilyä enemmän olen autoillut ympäri maakuntaa. Toimintasäteemme ulottuu Joensuusta Pieksämäelle ja Vuokatista Mikkeliin, ja näissä kaikissa paikoissa olen saanut tehdä vaihtelevia ja innostavia työprojekteja.
Parhaita työympäristöjä: kota ja nuotio, jossa paistuu asiakkaiden kanssa yhdessä valmistetut eväät ja keskustelu käy ravitsemusaiheen ympärillä sekä sen vierestä.
Yleensä työviikkoni sisältää 2-3 päivää ravitsemusterapeutin tehtäviä kuntoutusmaailmassa, työterveyshuollossa sekä julkisessa terveydenhuollossa. Asiakaskunta vaihtelee lapsista työikäisiin ja vanhuksiin. Näin ollen ratkottavat haasteemme asiakkaiden kanssa saattavat liittyä niin painonhallintaan, vatsavaivoihin, ruoka-allergioihin, vajaaravitsemukseen kuin letkuravitsemuksenkin toteuttamiseen.
Asiakastyössä tulee todellakin todeksi entisen opettajamme usein esille tuoma ”suuret korvat, pieni suu” –asenne. Jokainen asiakas tulee omista lähtökohdistaan, omilla voimavaroillaan ja omilla arvoillaan kohdatuksi.
Ravistamo toimii periaatteella ”suuret korvat, iloinen suu”. Kun suu on iloinen, ei voi kai puhua liikaa ja keskittyy sen sijaan kuuntelemaan empaattisella asenteella?
Asiakaskohtaamisten vastapainona työviikkooni mahtuu opetustehtävien suunnittelua tai itse opettamistehtäviä, kouluttamista - ja yrityksen kehittämistä. Tällä hetkellä teen yrittäjän ammattitutkintoa, jonka avulla pääsemme koko yrityksenä konkreettisia askeleita eteenpäin yrittäjien polulla.
Koen, että työkenttäni "sillisalaatti" tarjoaa mahdollisuuksia vahvistaa omaa osaamista, oppia paljon itsestä - ja löytää niitä uusia versoja. En voinut välttyä mielikuvalta miltä näyttää sillisalaatti, jossa on versoja. Ehkä se on se tillin oksa, joka versoo vahvasti ja vehreästi?
Talven keskeltä, kesää ja niitä versoja kohti
Linda
Comments