Ruokamieltymykset ohjaavat valintoja

Nautinto on tärkeä osa syömistä ja ruokaa. Nautintoa tuovat ruuat vaihtelevat kuitenkin ihmisestä ja tilanteesta toiseen. Mitkä tekijät ohjaavat ruokamieltymyksiä ja niiden seurauksena syntyvää nautintoa? Kuinka ruokamieltymykset kehittyvät?


Syömisen tuoma nautinto on ihmiselle tärkeä ominaisuus, joka osaltaan pyrkii huolehtimaan riittävästä ravitsemuksesta. Useimmiten syömisvalinnat tehdään tunneperustaisesti sen mukaan, millaisesta ruuasta pitää. Kunkin ruuan nautinnollinen arvo riippuu ihmisestä, joka sitä syö, eikä ruuasta itsestään. Näin saman ruuan antama nautinto vaihtelee merkittävästi ihmisestä toiseen. Länsimaissa ruokien tuomaa nautintoa pidetään jopa merkittävimpänä ruokavalioita määrittävänä tekijänä.


Monet tekijät vaikuttavat siihen mitä ruokaa haarukoimme.

Kokemus ruuasta miellyttävänä tai epämiellyttävänä syntyy monien vaikutusten ja ihmisen käyttäytymisen seurauksena. Siihen vaikuttavat muun muassa geeniperimä, äidin ruokavalio raskauden aikana, lapsena saatu ruokakasvatus ja ympärillä oleva ruokakulttuuri. Suuri osa ruokamieltymyksistä on ruokakokemusten tuomaa ja muokkaamaa, jolloin ruokaan ja syömiseen yhdistyvät myös erilaiset tunteet ja muistot. Ruuan tuoma mielihyvä ja nautinto syömishetkellä vaikuttavat vahvasti syömispäätöksiin. Ihmiset ovat oppineet himoitsemaan runsasenergisiä ruokia, joita aikaisemmin oli harvoin tarjolla.Nykyisessä länsimaisessa ruokaympäristössä tämä ominaisuus on haaste, sillä silmien eteen osuu päivittäin jopa satoja syömään, kokeilemaan, maistamaan ja nauttimaan kehottavia ruokaviestejä.


On helppo siirtää syrjään ajatus siitä, miten ihmisten valinnat vaikuttavat pitkällä aikajänteellä, koska syömisen hetkellä syntyvä mielihyvän ja nautinnon tunne ohjaavat valintoja. Myös fysiologinen tila vaikuttaa ruuan nautittavuuteen. Nälkäisenä ruoka koetaan nautinnollisempana. Nälkään syöminen herättää voimakkaamman ja palkitsevamman mielihyvän tunteen.



Aistit antavat meille tietoa ruuasta

Tietoa ympärillä olevasta ruokamaailmasta saadaan kaikkien aistien, haju-, maku-, kuulo-, tunto- ja näköaistin, välityksellä. Tärkein työväline maistamispäätösten teossa on näköaisti. Sen avulla tarkastellaan ruuan väriä, rakennetta ja muotoa, ja ruoka joko tunnistetaan tai ei. Tutut, tunnistettavat ruuat tulevat todennäköisemmin syödyiksi. Erityisesti kasvisten, marjojen ja hedelmien kohdalla erikseen, tunnistettavina paloina tarjotut herkut kelpaavat todennäköisimmin kuluttajille.


Makuaisti antaa tärkeää tietoa ruuan ominaisuuksista. Makuaistin osalta enää ei puhuta niin vahvasti vain viidestä perusmausta, makeasta, suolaisesta, happamasta, karvaasta ja umamista, vaan eri lailla karvaista, makeista, happamista ja niin edelleen. Myös rasvainen on noussut makuaistiin liittyväksi ominaisuudeksi. Maistamisessa myös syljellä on tärkeä rooli makujen kuljettajana. Kuivassa suussa ruoka maistuu erilaiselta kuin kosteassa suussa.


Aistit toimivat synergiassa toistensa kanssa ja täydentävät toisistaan tulevaa tietoa. Lopulta maistaminen on monen aistin tuoman tiedon summa, jossa yhdistyvät maku-, tunto-, näkö-, haju- ja jopa kuuloaistin tuomat viestit.


SIlmälle kauniisti aseteltu ruoka houkuttelee meitä syömään.


Ruokamieltymykset alkavat kehittyä varhaislapsuudessa

Ruokamieltymykset säilyvät hämmästyttävän samankaltaisina lapsuudesta aikuisuuteen. Tämän vuoksi varhaislapsuuden monipuolisilla ruokakokemuksilla ja myönteisellä ruokailuilmapiirillä on merkittävä vaikutus ruokailutottumuksiin ja ruokavalioon myöhemmin elämässä. Lapselle muodostuviin ruokamieltymyksiin vaikuttavat vahvasti vanhempien ruokamieltymykset ja ruokavalio sekä ruoan tarjoamisen tavat.


Aikuiset, erityisesti vanhemmat, luovat omalla toiminnallaan ja esimerkillään lapselle helposti samaistuttavan roolimallin. Monipuolisten ruokamieltymysten kehittymiseksi lapsille tulisi tarjota jo lapsena laaja kirjo erilaisia ruokakokemuksia painottaen erityisesti ruokia, joiden tiedetään edistävän terveyttä.


Lapsilla on luontainen mieltymys makeaan. Yleensä lapset pitävät voimakkaammin makeista mauista kuin aikuiset, mutta mieltymys makeaan vähentyy yleensä nuoruudessa. Lapset pitävät karvaita makuja yleensä luontaisesti epämiellyttävinä. Mieltymys karvaisiin ja karvauden maistaminen vaihtelevat kuitenkin lasten välillä. Karvautta maistavissa makureseptoreissa on geneettisiä eroja, jotka saavat maistamaan karvautta eri asteisina.Karvauden maistaminenkin muovaantuu iän myötä niin, että herkkyys karvauden maistamiseen vähenee siirryttäessä lapsuudesta aikuisuuteen. Herkkyys karvauteen ja vahva mieltymys makeisiin makuihin haastavat useiden ruoka-aineiden, kuten kasvisten ja marjojen, syömään oppimista.



Ruoka kiinnostaa lapsia luontaisesti


Lapset ovat luontaisesti kiinnostuneita ruuasta ja syömisestä. Tämä kannattaa hyödyntää ja antaa lapselle itselleen aktiivisempi rooli ja suurempi vaikuttamisen mahdollisuus ruokapöydässä. Kiinteiden ruokien syömistä vasta aloittelevalle lapselle ruuat ja ruokamaailma kokonaisuudessaan ovat pääosin tuntemattomia.

Lapsella on varhaisia makukokemuksia ruuista äidin kohdusta ja rintamaidosta. Vasta aloittaessa kiinteiden ruokien syömistä ruuat alkavat saada tiedostettuja ominaisuuksia, ja maut ja sanat yhdistyvät eri näköisiin, rakenteisiin ja nimisiin ruokiin. Kun lapsi vasta tutustuu ruokamaailmaan, hänelle on hyvä nimetä tarjolla olevia ruokia, jolloin ruokaan yhdistyy yhä enemmän myös erilaisia sanoja. Varhaislapsuus tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden tutustuttaa lapsi monipuoliseen, kiehtovaan ruokamaailmaan ja luoda koko perheelle tervettä, innostunutta ja positiivista suhdetta ruokaan ja syömiseen.


Lopulta ihmisten mieliteot liittyvät harvoin siihen, mitä ruokaa he tarvitsevat. Sen sijaan useimmiten on kyse siitä, mitä he haluavat syödä ja mistä ruuista he pitävät. Länsimainen yltäkylläinen ruokaympäristö on omiaan edistämään ruokavalion koostumista yhä vähemmän ihmisen ravitsemuksellisten tarpeiden perusteella ja yhä enemmän hetkessä syntyvien aistittavien nautintojen ja mielihyvän mukaan.


#ruokamieltymys #ruokakasvatus #aistit #ruokaympäristö #mieliteko #ruokamaailma


Teksti julkaistu Kehittyvä Elintarvike -lehdessä 2/2019.