top of page
  • Writer's pictureKati Laine

Sokeriveron mahdollisuudet ja haasteet, terveysperusteiset verot osa 1

Sokerivero on taas noussut julkiseen keskusteluun. Tässä kolmiosaisessa blogisarjassa keskitymme sokeriveron etuihin ja haittoihin - miten se vaikuttaisi kansalaisten terveyteen?



Vaikka yksilöiden oletetaan usein olevan vastuussa omasta terveydestään, painonhallinnastaan ja ruokavalinnoistaan, ei voida sivuuttaa yhteiskunnan ja ympäristön merkittävää roolia kansanterveyden ja ylipainoriskin muokkaajana. Tästä nousee esiin tärkeä kysymys: Voiko hallinnollisilla ohjauskeinoilla, kuten verotuksella, vaikuttaa ylipainoriskiin ja parantaa kansanterveyttä laajemmin? Terveysperustainen verotus, kuten sokerivero, herättää keskustelua sen mahdollisuuksista ja haasteista tähän tarkoitukseen.


Verotus on yleisin keino, jolla hallitukset pyrkivät ohjaamaan kansalaisten kulutuskäyttäytymistä ennaltaehkäisevästi. Erityisesti keskustelu terveysperusteisen verotuksen, kuten sokeriveron, käyttöönotosta on noussut esille, kun on etsitty keinoja puuttua kansanterveydellisiin ongelmiin, kuten lihavuuteen. Suomen perustuslaki sekä Maailman terveysjärjestön (WHO) kansainväliset suositukset velvoittavat huolehtimaan kansalaisten terveydestä, ja WHO:n tavoitteena on pysäyttää lihomiskehitys vuoteen 2025 mennessä.


Sokerivero tarkoittaa lisäveroa, joka nostaa sokeripitoisten elintarvikkeiden hintoja. Keskustelu sokeriverosta on saanut alkunsa aiemmasta makeisverosta, jonka kehittämistä edelleen on pidetty tarpeellisena. Sokeriveron ensisijainen tavoite on ollut valtion verotulojen kasvattaminen, mutta sen toissijainen tavoite on kansanterveyden parantaminen. Ajatuksena on, että hinnankorotukset ohjaavat kuluttajia valitsemaan terveellisempiä ruokavaihtoehtoja.


Sokeriveron käyttöönotolla voisi olla merkittävä vaikutus elintarviketeollisuuteen, sillä se voisi pakottaa valmistajat vähentämään tuotteidensa sokeripitoisuutta. Tämä puolestaan vähentäisi piilosokerin määrää ja edistäisi kuluttajien siirtymistä terveellisempiin ruokavaihtoehtoihin. Näiden muutosten myötä voitaisiin nähdä kansanterveyden paraneminen, kun vähennetään ylipainon ja siihen liittyvien sairauksien riskiä (kts. kaavio). Lisäksi elintarvikeverot voivat korjata epäterveellisen ja ravitsemuksellisesti köyhän ruoan suhteellisen halpuuden ongelmaa verrattuna terveellisempiin vaihtoehtoihin.

Terveysperusteisen verotuksen perusajatus.

Huolimatta sokeriveron mahdollisista eduista, sen käyttöönottoon liittyy useita haasteita. Euroopan unionin lainsäädäntö asettaa omat rajoituksensa, ja tietyn elintarvikeryhmän kohdennettu verotus voi aiheuttaa eriarvoisuutta. Pienituloisimmat kuluttajat voivat kokea sokeriveron vaikutukset erityisen raskaasti, sillä he käyttävät suhteessa hyvätuloisiin enemmän tuloistaan elintarvikkeisiin. Elintarviketeollisuus vastustaa sokeriveroa, koska tuotteiden hinnannousu voi vaikuttaa kysyntään ja pienentää voittoja. Lisäksi on olemassa riski, että elintarvikevalmistajat korvaavat vähennetyn sokerin määrän lisäämällä muita, mahdollisesti terveydelle haitallisia ainesosia, kuten rasvaa tai suolaa.


Sokeriveron käyttöönoton positiiviset ja negatiiviset vaikutukset huomioiden on tärkeää tunnistaa sokerin käytön perusteltu rooli elintarviketeollisuudessa, esimerkiksi tuotteiden säilyvyyden, maun ja rakenteen parantamisessa. Tasapainon löytäminen sokeriveron mahdollisten hyötyjen ja haittojen välillä edellyttää huolellista suunnittelua ja laajaa yhteistyötä.


Teksti: Ravitsemustieteen opiskelija Riikka Virtanen

Comentarios


bottom of page