Sosiaaliset tekijät vaikuttavat syömiseen

Ystävien ja perheen kanssa syöminen on usealle tapa rentoutua. Siksi sen pitäisi ei ole yllättävää, että sosiaaliset tekijät vaikuttavat syvästi syömiskäyttäytymiseemme. Oletko esimerkiksi huomannut, että olet syönyt perheen ja ystävien seurassa enemmän kuin normaalisti? Oletko muuttanut asennettasi tilaamasi annoksen suhteen sen jälkeen, kun kuulit mitä kaverisi tilasi? Valinnut ruokaa sen perusteella, että haluaisit luoda itsestäsi tietynlaisen mielikuvan? Saatamme ottaa muilta mallia missä, milloin, mitä ja kuinka paljon syömme.





Seurassa syöminen


Tutkimuksissa on havaittu, että syömme ryhmässä (erityisesti tutussa) enemmän kuin yksin. Tätä ilmiötä kutsutaan sosiaaliseksi helpottamiseksi. Ystävälle tarjotaan enemmän ruokaa ja ystävän kanssa syödään enemmän, kun taas tuntemattomalle tarjotaan vähemmän ruokaa ja syödään vähemmän (Jiaqi Koh ja Patricia Pliner 2009). Seuraruokailu lisää syömistä monin tavoin - siihen usein panostetaan enemmän, valmistetaan pidempään, odotetaan enemmän, ja ruokailuaika kestää pidempään. Lisäksi jutustelu toisen kanssa vie huomioin syömisestä, jolloin saattaa huomaamattaan syödä enemmän. Tuttu seura (puoliso, perhe tai ystävät) lisäävät erityisesti sokeri- ja rasvapitoisten ruokien syömistä. Ainoa ero perheen ja ystävien kanssa nautittujen aterioiden välillä on, että ystävien kanssa syödyt ateriat kestävät pidempään. Tämä johtuu varmasti siitä, ettei ystävien seurassa syödä yhtä usein.


Television katselu itsessään vie huomioin syömisestä, mikä usein lisää syömistä. Saatamme syödä TV:tä katsellessaan 14 prosenttia enemmän kuin mitä yksin. Kuitenkin ystävien kanssa TV:tä katsellessa saatetaan syödä 18 prosenttia enemmän. TV:n katselu tuntemattoman kanssa ei välttämättä vaikuta merkittävästi syödyn ruoan määrään (Hetherington ym. 2006).


Vertailu osana syömistä



Seuran helpottavasta vaikutuksesta päästäänkin sopivasti pureutumaan vertailuun. Oletko vertaillut mitä toinen syö ja muuttanut sitten käsityksiä omasta syömisestäsi? Ihmisillä näyttää olevan tapana arvioida mielipiteidensä, tekojensa, kykyjensä ja tunteidensa oikeellisuutta toisten kautta. Tällaista sosiaalista vertailuteoriaa voidaan soveltaa syömiskäyttäytymiseen. Joskus vertaamme ihmisiä, jotka ovat paremmalla asemassa kuin me, jolloin teemme ns. "ylöspäin vertailuja". Tällöin samalla määritämme, kuinka saavutettavissa nämä paremmat asemat ovat. Tämä tosin saa meidät tuntemaan olomme huonoksi, koska koemme, ettemme voi saavuttaa näitä parempia asemia. Vertaamme myös itseämme heikommassa asemassa oleviin eli teemme ns. "alaspäin vertailuja", joiden jälkeen saatamme tuntea olomme hyväksi tai ainakin paremmaksi. On käynyt ilmi, että teemme tallaisia vertailuja itseemme suhteessa muihin erilaisten asemien lisäksi myös ruoan kulutuksessa ja syömiskäyttäytymisessä (Polivy 2017).


On havaittu, jos tulkitsemme toisen ruoan huonommaksi kuin omamme, näytämme arvostavan omaa ateriamme enemmän ja syövämme sitä myös enemmän. Sitten jos tilanne on päinvastainen (toiset syövät parempaa ruokaa), arvostamme ja syömme ruokaamme vähemmän. Ateriasta tulee tällöin vähemmän toivottavaa.


Erikoista on, että syömistään rajoittavien ihmisten on havaittu syövän tavallista enemmän ruokaa, jos he ovat luulleet, että he söivät enemmän kuin muut. He luulevat, että ovat täten ”repsahtaneet” ruokavaliostaan ja ryhtyvät sen vuoksi syömään tavallista enemmän (Herman, Polivy ja Esses 1987; Polivy 1996). Ruoan vertaaminen muiden aterioihin vaikuttaa yleensä syödyn ruoan määrään, laatuun, makuun sekä ihan koettuun kylläisyyteen ja tyytyväisyyteen.


Stereotypioita ja mielikuvia



Ruoan kulutuksen ja syömisen perusteella saatamme tehdä ihmisestä tietynlaisia tulkintoja ja jakaa tiettyihin stereotypioihin. Ajatus ”olet mitä syöt” on otettu kovin kirjaimellisesti. Perinteisenä jaotteluna on pidetty, että naisellisuuteen kuuluu pienten ja terveellisten aterioiden syöminen, kun taas maskuliinisuuteen suurten ja epäterveellisten aterioiden. Ihmiset, jotka syövät ei-lihottavia ruokia aterioita nähdään helpommin viehättävämpinä, huomaavaisempina ja älykkäämpinä kuin ihmiset, jotka syövät lihottavia ruokia (Mooney, DeTore, ja Malloy 1994). Toisaalta yhdessä tutkimuksessa havaittiin, että ”terveelliset kaurapuuron syöjät” nähtiin fyysisesti viehättävimpinä, älykkäämpinä, vastuullisempina ja moraalisempina, mutta myös vähemmän humoristisina ja tylsempinä kuin ”epäterveelliset piirakan syöjät” (Oakes & Slotterback 2004-2005). Ruoan valinnalla pyritään vahvistamaan tiettyä julkista imagoa ja tätä kutsutaan vaikutelman hallinnaksi. Naiset saattavat syödä miesten seurassa vähemmän kuin naisten seurassa (todistaakseen olevansa naisellisempia, hoikempia tai muulla tavalla viehättävämpiä) (Vartanian, Herman ja Policy 2007). Toki tätä ilmiötä esiintyy, mikäli henkilöllä on halu luoda itsestään tietty mielikuva ja hänellä on käsitystä millaisia mielikuvia hänen ympärillään olevilla ihmisillä tietyistä stereotypioista. Esimerkiksi fitness-tyyppinen ruokailu voi toisessa seurassa herättää ihailua, toisessa paheksuntaa.


Tunnistatko syömisen sosiaaliset ilmiöt?


Vaikka tässä olenkin esitellyt kolme erilaista ilmiötä, nämä esiintyvät usein päällekkäin. Lisäksi on havaittu muitakin tekijöitä, jotka vaikuttavat syömiskäyttäytymiseen mm. kasvatus, kulttuuri, sosiaaliset normit ja mallintaminen. Ilmiöiden taustalla voi olla lukuisia eri syitä, esimerkiksi heikko itsetunto ja oma kehonkuva. Ideana oli kuitenkin saada sinut pohtimaan, tunnistatko näitä tilanteita itsessäsi. Huomaatko että sinun on helpompaa syödä perheen kanssa? Entä oletko jättänyt syömättä annoksesi loppuun koska toinen lopetti? Entä oletko valinnut salaatin lounaaksi antaaksesi seuralaiselle itsestäsi paremman mielikuvan seuralaisen silmissä?


Ravitsemustieteen opiskelija, Ravistamon harjoittelija Anni Kuosmanen


Lähteet:

  • C P Herman, J Polivy, V M Esses 1987. The illusion of counter-regulation. Appetite. 1987;9(3):161-9

  • De Castro ym. 1994. Family and friends produce greater social facilitation of food intake than other companions. Physiol Behav. 1994 Sep;56(3):445-5

  • Jiaqi Koh ja Patricia Pliner 2009. The effects of degree of acquaintance, plate size, and sharing on food intake. Appetite 2009;52;(3);595-602

  • Marion M Hetherington, Annie S Anderson, Geraldine N M Norton, Lisa Newson 2006. Situational effects on meal intake: A comparison of eating alone and eating with others. Physiol Behav. 2006 Jul 30;88(4-5):498-50

  • Oakes, M. E., & Slotterback, C. S. (2004–2005). Prejudgments of those who eat a ‘‘healthy’’ versus and ‘‘unhealthy’’ food for breakfast. Current Psychology, 23, 267–278

  • Polivy 2017. What’s that you’re eating? Social comparison and eating behavior. J Eat Disord. 2017;27(5):18

  • J Polivy 1996. Psychological consequences of food restriction. J Am Diet Assoc. 1996;96(6):589-92

  • Lenny R. Vartaniana, C. Peter Herman, Janet Polivy 2007. Consumption stereotypes and impression management: How you are what you eat. Appetite 2007;48;(3);265-277