Tämä on viimeinen osa blogisarjastamme, jossa keskitytään terveysperusteisten verojen kuten sokeriveron etuihin ja käytännön haasteisiin.
Valtion verotulojen näkökulmasta ohjaaviin veroihin liittyvä ongelma ilmenee siinä, että mitä tehokkaammin vero saavuttaa tavoitteensa, sitä vähäisemmiksi verotulot muodostuvat. Tästä syystä on tärkeää, että ennen veron käyttöönottoa varmistutaan siitä, että verotuottojen määrä ylittää riittävästi veron aiheuttamat hallinnolliset kustannukset. Vastahakoisuus sijoittaa varoja kansanterveyden edistämiseen korostaa tarvetta tuoda esiin, kuinka taloudellisesti rasittavia kansansairaudet ja ylipainoepidemia voivat olla veronmaksajille. On keskeistä ymmärtää, että ennaltaehkäisevä työ voi tuottaa pitkällä aikavälillä merkittäviä kustannussäästöjä. Elintarvikeverotuksesta saatavia tuloja voitaisiin hyödyntää terveyden edistämiseen ja terveydenhuollon tukemiseen.
Suomen nykytilanteessa käytössä oleva tutkimusaineisto on rajoittunutta ja pääosin keskittynyt aiemmin käytössä olleisiin veromalleihin. Kulutustottumusten muutoksista johtuvat terveysvaikutukset ilmenevät vasta pitkällä aikavälillä, mikä tekee tutkimusten toteuttamisesta sekä kallista että haastavaa. Erityisesti lisätyn sokerin saannin tutkiminen on vaikeaa, sillä lisättyä sokeria on hankala erottaa luontaisesti esiintyvästä sokerista, kuten hedelmissä tai maidossa. Vaikka Suomessa on tehty vain muutamia pilottikokeita ja pitkittäistutkimuksia, ja vaikka muiden maiden tutkimustulokset eivät ole suoraan vertailukelpoisia kulttuurierojen ja kulutustottumusten erilaisuuden vuoksi, suomalaiset tutkimukset tarjoavat aiheesta laajan ja monipuolisen näkökulman. Kuitenkin, koska aineisto on suhteellisen vanhaa, asian uudelleenarviointi on tarpeellista, jos sokeriveron käyttöönottoa harkitaan.
On tärkeää muistaa, että sokerin kulutus itsessään ei ole suoraan yhteydessä lihavuuteen ja kansantauteihin, eikä sokerin käyttö ole välttämättä haitallista. Esimerkiksi sokerin avulla voidaan vähentää elintarvikkeiden suolapitoisuutta. Sokeriveron on oltava riittävän suuri, jotta sillä olisi toivottu vaikutus, mutta on mahdollista, että sen vaikutukset jäävät kuitenkin pieniksi. EU-oikeuden asettamat rajoitukset, jotka sisältävät hedelmät ja marjat sokeriveron piiriin, saattavat estää veron käyttöönoton. Jos vero kuitenkin otetaan käyttöön, on sen vaikutuksia seurattava säännöllisesti, sillä terveysperusteinen vero saattaa tahattomasti lisätä sairauksien riskiä.
Kulutuskäyttäytyminen perustuu usein enemmän tunteisiin ja tottumuksiin kuin rationaalisiin valintoihin, minkä vuoksi hinnankorotuksilla voi olla vain vähäinen vaikutus. Lisäksi muutokset kulutuskäyttäytymisessä havaitaan tyypillisesti vain väestötasolla. On tärkeää pohtia, hyötyvätkö pienituloiset enemmän terveyshyödyistä vai kärsivätkö he suuremmasta ruokalaskusta sokeriveron seurauksena. Kysymys kuuluu, tarvitsemmeko elintarvikeperusteisia veroja lainkaan, vai olisiko järkevämpää tarjota kansalaisille edullisesti hyvinvointia edistävää kotimaista ruokaa.
Näiden seikkojen valossa on korostettava seitsemää keskeistä näkökohtaa:
Terveystaloudelliset ja muut terveyteen liittyvät hallinnolliset selvitykset ovat keskeisiä, ja niiden parissa tarvitaan lisää asiantuntemusta Suomessa.
Sokeriveron käyttöönotto on monitahoinen ja kiistanalainen prosessi, joka edellyttää muiden toimien samanaikaista toteuttamista.
Sokeriveron vaikutukset elintarviketeollisuuteen ovat sen vahvuuksia.
Veron on oltava riittävän suuri tehokkuuden varmistamiseksi.
Sokeriveron vaikutusten ennakoiminen on haastavaa, ja sen vaikutukset voivat käytännössä jäädä pieniksi.
Sokeriveron ja makeisveron yhdistelmämalli sekä virvoitusjuomavero ja laajennettu makeisvero ovat osoittautuneet paremmiksi vaihtoehdoiksi.
Pilottikokeita ja pitkittäistutkimuksia tarvitaan lisää.
Yhteenvetona voidaan todeta, että vaikka sokeriveron käyttöönotto on teoriassa mahdollista, käytännössä se on erittäin haastavaa ja epätodennäköistä. On epäselvää, mikä on elintarvikeperusteisen verotuksen todellinen vaikutus suomalaisten terveyteen ja ylipainon hallintaan. Kansanterveyden edistäminen vaatii laajempaa toimien kirjoa ja toimien yhdistämistä. Uusi tutkimus voi tarjota arvokasta tietoa terveyspoliittiseen päätöksentekoon ja kansanterveyden edistämisen strategioihin.
Teksti: Ravitsemusterapian opiskelija Riikka Virtanen
Commentaires